Kellarista soittolistoille

Kari Litmanen säveltää artisteille ja bändeille a:sta y:hyn. Yleisö päättää hiteistä arvaamattoman mielivaltaisesti.

PETTERI VÄRTÖ

IMATRA. Punainen tiilitalo istuu imatralaiselle omakotitaloalueelle kuin

musta valkoisen koskettimen viereen. Uinuvasta naapurustosta talon erottaa

alakerran työhuone: sen seinillä on kulta- ja platinalevyjen rypäs. Niiden

edessä ovat menestyksen työkalut: kosketinsoitin, syntetisaattori ja tietokone.

Kari Litmanen verhoutuu säveltäessään menestykseen. Se yllättää, sillä

aikaisempi myynti ei auta uuden tuottamisessa. Listojen soitetut sävelkulut

aiheuttavat pikemminkin paineita.

– Jossakin vaiheessa musiikinteosta tulee kilpailua itsensä kanssa. Uuden

sävellyksen on oltava parempi kuin edellinen kappale, tuhat levytystä

säveltänyt mies kertoo.

Äänessä on samanaikaisesti sekä nöyryyttä että varmuutta. Nöyryyttä sille,

että tuuri on keskeinen osa musiikkiteollisuudessa menestymistä. Varmuutta

siksi, että tummaan takinliepeeseen on oman uran aikana tarttunut kosolti

sitä edistäneitä sattumia.

– Hitit eivät välttämättä ole parasta musiikkia. Aika ja paikka ovat olleet

oikeat ja markkinointi hyvin hoidettu.

KARI LITMASEN näkemys on hankittu pelipaikoilla. 25 vuotta

pääkaupunkiseudulla kuluivat lava- ja studiomuusikkona eri bändeissä ja

levy-yhtiöissä sekä television musiikkiohjelmien kapellimestarina. Omien

kappaleiden levytyksen ohella Litmanen musisoi neljällä tuhannella

raidalla. Studiomuusikkous oli ajoittain raadollistakin soittamista.

– Studiossa muusikot soittivat vain nuotteja. Emme usein tienneet, kenen

levyä olimme tekemässä.

Sessioita oli Litmasen mukaan järjettömästi. Musiikkia tehtiin liikaa

senaikaisille markkinoille. Nykyisin määrä on vain lisääntynyt entisestään.

Muusikoille se on paradoksaalisesti merkinnyt mollivoittoista mieltä.

– Musiikin lisääntynyt määrä on ajanut hinnat alas. Kuuntelevalla yleisöllä

on vaikeuksia ymmärtää, että musisointikin maksaa.

Myös tekijänoikeuksien maksatusperusteet ovat kuuntelijoille hämärät.

1980-luvun aikana etenkin levytyksissä soittavien sessiomuusikoiden

työtilaisuudet vähenivät studioteknologian kehityksen myötä. Ironista

kyllä, Litmanen soitti kehityksen justeeria Kari Kuusamon kanssa. He

tekivät syntsaraidat likipitäen kaikkiin 1980-luvun Suomi-iskelmiin.

MUSIIKKIBISNES on mullistunut muutenkin Kari Litmasen uran aikana.

Levytuottajat eivät hänen mukaansa osaa enää soittaa instrumentteja,

levy-yhtiöissä ei ole soittimia, säveltäjän nuottipaperit rinnastuvat

luolamiehen riimukirjoituksiin.

– Levy-yhtiöt ovat nykyisellään mainostoimistoja. Ne ostivat aiemmin

nuotteja, nyt valmiin paketin. Säveltäjä tekee musiikkia, levy-yhtiö bisnestä.

Musiikkitarjontaan talousajattelu ei Litmasen mukaan ole vaikuttanut.

Säveltäjät tekevät työtään yhtä kunnianhimoisesti kuin aiemmin. Siihen on

sekä sisäinen että ulkoinen pakko.

– Säveltäjä toivoo hyvää myyntiä, mutta säveltää musiikin vuoksi. Omista

sävellyksistä on pidettävä, muuten tulee likainen olo. Yleisön kulloistakin

makua ei voi arvata. Jostain tulee hitti jostakin syystä, seuraavan hitin

syy on taas toinen.

SÄVELTÄMINEN on Kari Litmasen nykyinen päätyö. Hänen koneeltaan on lähtenyt

musiikkia 90 eri esittäjälle. Homma skulaa seuraavasti:

Levy-yhtiö tarvitsee kappaleita jollekin artistille ja kysyy Litmaselta

materiaalia. Säveltäjä tsekkaa pöytälaatikkonsa ja valkkaa valmiiden

pinkasta tilaukseen sopivimmat. Toinen tapa päästä soittolistoille on

luottotuottaja, jolle Litmanen lähettää materiaalia säännöllisin väliajoin.

Säveltäminen on Litmaselle jammailua. Pianosta otettu tahti vain vie

johonkin suuntaan. Sävellysnopeus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti musiikin

on synnyttävä nopeasti.

– Jos valmistuminen alkaa kestää, kannattaa siirtyä seuraavaan teemaan.

Nopeus ja laatu eivät sulje toisiaan pois.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kuvateksti

Nykyteknologia on vapauttanut musiikintekemisenkin paikan kahleista.

Säveltäjä Kari Litmasen työkalupakki on nykyisin imatralaistalon alakerrassa.

KARI LITMANEN

Syntynyt Imatralla 1957

Ensimmäinen keikka tammikuussa 1973

Kosketinsoittaja eri tanssibändeissä 1980 asti

Imatran musiikkiopiston tuntiopettaja 1975–1980

Tapani Kansan orkesterissa 1980–1982

Studiomuusikko 1980–1990-luvuilla

Marion Rungin säestäjä vuodesta 1984

Television musiikkiviihteen kapellimestari ja muusikko 1986–2000

Imatran musiikki-instituutin kevyen musiikin piano-opettaja 2005–

Tunnetuimmat sävellykset tangokuninkaallisille

Lisää tietoa internet-osoitteesta www.karilitmanen.com

Kirjoittaja:
Petteri Värtö