LIISA KUKKOLA
PÖRRI ANKANPOIKANEN oli ensimmäinen kirja, johon Lappeenrannan
kirjastotoimenjohtaja Eija Karjalainen muistaa kajahtaneensa. Se ei
kuitenkaan samalla tavalla toiminut ammatinvalintaoppaana kuin seuraava
suosikkikirja, myös Tammen kultaisiin kirjoihin kuuluva Mattilan isännän
karjatila.
Se kirja sai minussa aikaan varsinaisen täpinän. Halusin ehdottomasti
karjakoksi ja hoitamaan eläimiä. Ehdin kesäpaikassa mummolassa tutustumaan
tulevaan ammattiini ennen kuin keksin uuden unelma-ammatin, senkin löysin
kirjoista. Halusin sisar hento valkoiseksi samalla tavalla kuin nuorten
kirjasarja Ursulassa.
Mutta ei tullut Eija-tytöstä karjakkoa sen enempää kuin
sairaanhoitajaakaan. Väliin tulivat nimittäin Pieni Runotyttö -kirjat.
Herkistyin kovasti Runotyttö-kirjoista ja tajusin, että kirjailijat ovat
jännittäviä. Halusin töihin kirjastoon, Eija Karjalainen muistelee.
Niin lähti Kuhmon tyttö Turkuun opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä
ja historiaa. Kirjastotiedettä ja informatiikkaa piti lukea Tampereella,
jossa oli ainoa tätä lajia opettava yliopisto. Ainevalintaa myöten kaikki
tähtäsi siihen, että taskussa olisi tutkinto, jolla pääsisi aikanaan töihin
kirjojen pariin kirjastoon.
Yli 30 vuotta kirjastossa ei ole tehnyt Eija Karjalaista allergiseksi
kirjoille. Yhä edelleen hän lukee kirjoja laidasta laitaan: kotimaisia ja
ulkomaisia, tietokirjoja ja romaaneja. Ja kesällä tietenkin dekkareita.
Lähiaikojen kirjoista mieleen ovat jääneet Margaret Atwoodin Penelopeia
ja H.C. Andersenin Satujen elämä ja elämän satuja, joka antaa mukavasti
taustatietoa satusedästä, Karjalainen kertoo.
ETELÄ-KARJALAAN Karjalainen tuli vuonna 1975. Ensin työmaa löytyi
teknillisen korkeakoulun kirjastosta, vuonna 1980 hänestä tuli Joutsenon
kirjaston johtaja ja vuonna 1986 Lappeenrannan kaupunginkirjaston
apulaisjohtaja. Vuonna 1999 tittelistä lähti apulainen pois.
Kun vertaa kirjastoa nyt ja 1970-luvulla, niin ero on huima. Hauskahan
niitä kortteja oli plärätä, mutta ei sillä tavalla pystyttäisi mitenkään
käsittelemään yhtä nopeasti, yhtä tarkasti ja yhtä paljon tietoa kuin mitä
kirjastoissa tänä päivänä käsitellään, Eija Karjalainen toteaa.
Karjalainen kuuluu yleisten kirjastojen edustajana Kansalliskirjaston viime
vuonna asettamaan työryhmään, joka tutkii digitaalisia verkkokirjastoja,
muun muassa hakuohjelmien luomista ja sitä, miten niistä saadaan tietoa.
Kiersin 1980-luvulla silloisen Kymen läänin kirjastoja opettamassa
virkailijoille ATK-laitteiden käyttöä, lähinnä tietokantoja. Minua
kiinnostaa edelleen kehitys, joka muuttaa kirjastoja sähköisiksi ja tuo
verkot työhön mukaan mukaan. Minusta on sitä parempi, mitä enemmän tietoa
on tarjolla ja mitä useampi siihen pääsee siihen käsiksi. Tekninen kehitys
pitää ajatella välineenä, jonka haltuunotto helpottaa kirjaston työtä ja
palvelee asiakkaita.
Eija Karjalainen ei juhli syntymäpäiväänsä.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Runebergin-päivänä syntynyt Eija Karjalainen on ollut kirjojen ympäröimänä
koko elämänsä. Kirjastot ovat Karjalaisen mielestä kaikkien mielestä hyvä
juttu, koska ne tarjoavat tietoa ja elämyksiä vieläpä ilmaiseksi.
60-vuotias
Eija Karjalainen
Lappeenrannan kaupungin kirjastotoimenjohtaja, maakuntakirjaston johtaja
Syntynyt 5.2.1946 Kuhmossa
Filosofian maisteri 1973, erikoistui informaatikoksi 1974.
Asuu Linnoituksen ja Saimaan tuntumassa Ainonkadulla
Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi, pääkaupunkiseudulla asuvaa poikaa.
Harrastaa ja rakastaa lukemista, kuuntelee jazzia, käy viinikerhossa ja
kerää taidepostikortteja, hoitaa ystävyyssuhteita ruuan ja viinin merkeissä.