LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Tamperelaiset Eila, Rampe ja Likka pakkasivat itsensä ja eväänsä Samaraan ja lähtivät käymään Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa. Ensimmäiseksi hämäläisten joukko pölähti torille, kahden hujakoilla iltapäivällä.
Vähemmän täällä on väkee ku Tammelan tai Laukon toril, Eila ja Likka laskeskelevat.
Ehän täällä o ketää, Rampe huomauttaa.
Käyrää ny ostamass perunoita, jos vaikka tulee illalla nälkä siäl hotellill. Taikka kotona voi laittaa silakkalooraa. Tykkääksä Likka siitä?
Joo, jos ei niitä silakoita laiteta siihen.
Jaa että laitettais pelkkää perunalooraa?
Jos laitettais imellettyy laatikkoo, Rampe koittaa?
Ehän sitä ny kukaa enää täs vaihees laita ku joulut on menny jo.
Kapatkin on Tampereella isompia ku täällä. Onks tää sitä siikliä vai timoa? Kertakaikkiaan, täähän on punasta perunaa.
Sen takia se on viiskytä senttiä kalliimpaa, värjäys kato maksaa. Niitä syä kuulemma vielä senkin jälkeen ku muu ei enää maista. Jälkiruuaks.
Mikset sää äiti yhtään tinkannu? Turkissahan sää tinkasit koko ajan.
Ehän mää pakkasessa seisovalta miäheltä kehtaa. Turkissa ne juoksivat kaiken aikaa perässä, siällä se kuuluu asiaan. Mutta että koko päivän kylmässä seisoneelta miäheltä.
MATKUSTANEINA ihmisinä Eila, Rampe ja Likka tietävät, että aina pitää maistaa paikallista ruokaa. Se kuuluu viksuhin tapoihin.
Mitä tossa lukee? Häm an ekk? Mitä se Likka tarkottaa?
Siihen tulee lihapiirakan väliin kinkkua ja munaa. Se on Atomi.
Otetaan sitä, kaikilla mausteilla. Juu, ei voita. Kuinkas tällästä ny osaa syörä?
Kiitos ei maitoa, mää otan mehun.
Rippejä sää sillon mukulanaki aina joit, missä vaan oltiin junassa tai autossa. Tosta maiosta tulikin miäleen mustamakkara. Kyllä tää Atomiki on kauhean hyvää, mutta maitoa ja mustaamakkaraa ei kyllä voita mikään. Mitäs sää Rampe otat? Ota ny jotain.
Katos kun tässä on paikallisen teatterin mainoksia laitettu seinille.
Tommonen musikaali menis, siinois Paul Ankan musiikkia. Ei Rampe sinne kuitenkaan lähre, pitäs olla Keork Otsii tai Havukka-ahon ajattelijaa. Mää kyllä menisin vaikka mihin. Tosson joku Se on myöhästä ny -esityskin. Kuulostaa ihan tampereelta.
Se on kuulemma loppuunmyyty koko ajan.
Kyll tätä enemmin syä ku selkääsä ottaa, laitatkos tän pussiin, niin mää otan loput mukaani.
Rampe! Mitä sää nyt tollasta. Syä ny Likka, mää sanoin jo sulle kotona että syä ny kunnolla, ettei sitte heti ole matkalla nälkä.
PAIKALLISEEN HISTORIAAN Rampe Eila ja Likka tutustuvat Linnoituksessa. Sielläkään he eivät nimenomaisesta toivomuksestaan huolimatta törmää iloisiin karjalaisiin, Kristiinan tori on yhtä autio kuin Kauppatorikin.
Eikös se ollu joku kuningatar kun perusti Lappeenrannan. Ja sotilaita täällä on ollut, rakuunoita ne oli, sen mää muistan.
Mua alkaa jo ramasee.
Niin ja olenhan mää lukennu kaikki Laila Hietamiehen kirjat, niissähän on Lappeenrannan historiaa. Ne on niin hyviä kirjoja, romantiikkaa ja kaikenlaista tapahtuu.
Menihän se Maan kämmenellä Pyynikin kesäteatterissakin. Ei ne hämäläiset ilmeisesti oikein ymmärtänyt itäsuomalaisuuden päälle. Että olisiko meissä sitten joku ero? Tossa olisi keramiikka, säähän äiti tykkäät siitä Aalto-maljakostakin, käydäänkö kattomassa?
Ei isäs kuiteskaan jaksa sinne lähtee. Se on aina sama juttu.
Mennääks kahville.
Mitäs sitä nyt kahvilaan kahville, saahan sitä kotonakin.
KAHVILA MAJURSKASSA istuu paikallisia ihmisiä kahvittelemassa.
Ei nää sen ilosemmilta näytä ku ihmiset missään muuallakaan. Samanlaisia jurppuja.
Onpa viksu paikka. Tommonen Tuhkimo meilläkin oli kotona. Tänne sää sentään lährit, mutta Pyynikin näkötorniin et koskaan lähre munkkikahville. Kotiin ku mennään, niin saat kyllä lähteä mun kanssani sauvakävelemään ja sinne Pyynikille.
Se pitää ny äiti sun vaan varoo, ettei mee vatta sekasin, kun ollaan vieraalla paikkakunnalla.
Tänne on kyllä tultava kesällä, lähretään risteilylle Viipuriin. Ne tekevät täältä semmosia kanavaristeilyjä.
Jaa että Viipuriin.
Tierätteks te, että Lappeenranta on hakenut Tampereen kanssa Euroopan kulttuuripääkaupungiks?
Eihän se Tampere oo Euroopan Unionin standardien mukaan edes kaupunki.
Viksumpi lukija huomaakin heti, ettei teksti ole Sinikka Nopolan vaan toimittajan ylöskirjaamaa, kun Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijät Marja-Liisa Ketola (Eila), Reijo Kanerva (Rampe) ja Likka (Anne Niilola) näyttelevät tosielämässä roolihahmojaan Veeran kammarissa menevästä Nopolan näytelmästä Se on myöhästä ny. Pahoittelemme silti.
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Eila, Rampe ja Likka tutustuivat Lappeenrantaan ja paikallisiin nähtävyyksiin: Kauppatoriin, Vetyyn ja Atomiin, Linnoitukseen ja Majurskaan kulkiessaan pysähtyivät ortodoksisen kirkon eteen, koska Tampereellakin on ortodoksinen kirkko paljon isompi tosin.