Savitaipaleen kirkonrakentajat aloittivat urakan Säkniemessä

Hirsisen leirikirkon odotetaan valmistuvan syksyksi. Kyseessä on seurakunnan mittavin talkoohanke miesmuistiin.

ANNE KOKKONEN

SAVITAIPALE. Vanhat kirkonrakennusperinteet ovat taas kunniassa Savitaipaleella. Säkniemen leirikeskukseen nousee kesän aikana talkoovoiman mahtinäyte, hirsinen leirikirkko.

– Leirikirkko täyttää Säkniemessä ilmenneen lisätilan tarpeen. Se käy monenlaisten ryhmien käyttöön ja varmaan lisää leirikeskuksen käyttöä, talkooporukan johtajana toimiva Veikko Korhola arvioi.

Seurakunnan omista metsistä otetuista hirsistä rakennetaan kuusi metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä rakennus, jonka yksinkertainen harjakatto katetaan palahuovalla. Järvenpuoleiselle alttariseinälle tulee neljä 60-senttistä ikkunaa rinnakkain ja katon rajaan alttari- sekä oviseinille yksinkertaiset kolmioikkunat.

Kesäkäyttöön tarkoitettuun rakennukseen ei ainakaan heti asenneta lämmitystä. Leirikirkon on suunnitellut Savitaipaleen kunnan entinen rakennusmestari Tapio Tuuva, talkoolainen itsekin.

AJATUKSEN leirikirkosta heitti ilmaan eräs kesäteologi ja kirkkoherra Ossi Hjerppe alkoi ajaa ideaa eteenpäin. Hanke lähti vauhdilla liikkeelle ja leirikirkon vihkiäisiä suunnitellaan loppukesälle.

– Leirikirkkohanke sattui sopivasti Säkniemen juhlavuodeksi: tänä vuonna on kulunut tasan 60 vuotta ensimmäisen poikaleirin pitämisestä, Korhola kertoi.

Talkoolaisten työ alkoi tiistaina tukkien kuorimisella. Hirsikehikko pyritään tekemään valmiiksi talven kuluessa ja keväällä rakennetaan kirkon perusta sekä siirretään kehikko paikoilleen.

Pappakerhoksi itseään leikillisesti kutsuvat talkoolaiset ovat kokeneita rakentajia, mutta vain yhdellä on kokemusta kirkkotyömaasta. Veikko Korhola toimi aikoinaan Kansan raamattuseuran leirikeskuksen isäntänä Lapissa ja osallistui 200 hengen kelohonkakirkon rakentamiseen.

ANNE KOKKONEN

Kuvateksti

Paavo Rötkö, Tarmo Kontunen, Martti Rahikainen ja Kalevi Kallio kuorivat tiistaina ensimmäisiä tukkeja Säkniemen leirikirkkoa varten.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen