Savuton aika alkoi kaupungin työpaikoilla

Uusi sääntö ei ole kielto, vaan syvä suositus. Työntekijöille on tarjolla nikotiinikorvaushoitoa ja vierotusta.

SEIJA HACKMAN

LAPPEENRANTA. Virastovahtimestari Paavo Pulli poisti päivän viimeiseksi työkseen eilen kello 16 kurkkupurkin Lappeenrannan sosiaali- ja terveysviraston parkkipaikan nurkasta. Purnukkaa ei enää tarvita, sillä helmikuun alusta lähtien kaupungin töissä ei enää tupakoida työajalla.

Pulli teki kaupungin uudesta ohjeesta melko rohkeat johtopäätökset. Kyseessä ei ole aivan jyrkkä kielto, eikä kaupunki kuvittele, että tupakointi saataisiin loppumaan kuin seinään. Mitään rangaistusta tupakoinnille ei myöskään kaavailla.

– Tämä on syvällä rintaäänellä esitetty suositus, ja jos se mielletään kielloksi, ei haittaa. Arkijärkeä saa silti käyttää. Jos jollekin on aivan tekemätön paikka olla tupakatta, niin kai se on sitten pakko vetää, henkilöstöpäällikkö Päivi Savilampi linjaa.

Ilmapiirin pehmittely savuttomuudelle kesti Savilammen mukaan pari vuotta. Asiaa perusteltiin lopulta sekä ihmisten terveydellä että työn tuottavuudella. 3 000 tupakoimattomalle työntekijällä katsottiin olevan oikeus savuttomaan ympäristöön. 500 tupakoitsijan joukkoa halutaan taas kannustaa eroon epäterveellisestä tavasta.

– Missään nimessä emme halua kyyläystä ja poliisivaltiota. Mutta kai se on selvää, että tupakointi ei ole tehokasta työajan käyttöä. Pitää ymmärtää, että ei kukaan tupakoi siksi, että se on kivaa, vaan siksi, että siihen on riippuvuus. Toivottavasti tästä koituu enemmän hyviä elämyksiä kuin katkeruutta, Savilampi painottaa.

Riippuvuudesta eroon haluavia kaupunki tukee maksamalla kolmen kuukauden nikotiinikorvaushoidon. Työterveyden kautta vieroitusta saa senkin jälkeen vielä puoleen hintaan.

Savilampi myöntää, että savuttomuusjulistuksen sanamuotoja viilattiin tarkoin. Elintapoihin puuttuvilla säännöillä on helppo provosoida ihmisiä vastarintaan.

Vastarintaan jääkin yhä runsaasti mahdollisuuksia.Rakennustyömailla on helppo pistää tupakaksi. Kukaan ei ole vahtimassa paikasta kolmanteen risteileviä kotiavustajia tai muuta liikkuvaista väkeä. Pelastuslaitoksella ja lastensuojelussa tehdään niin pitkiä vuoroja, että savuttomuus on utopiaa. Ja lakisääteiset ruokatunnit ja kahvitauot ovat tietysti edelleen ihmisen omaa aikaa.

Kirjoittaja:
Seija Hackman