SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Kolmivuotias Fanny Meinola on yksi 125-vuotiaan
nuorisoseuraliikkeen nykypäivän toivoista. Kullanvärisissä
jumppatossuissaan ja vaaleanpunaisessa hameessaan tyttö valmistautui
tanhuryhmänsä esitykseen lauantaina Lappeenrannan kaupungintalolla
nuorisoseurojen Muistat sie viel -tapahtumassa.
Fanny aloitti tanhun joulun jälkeen ja lurittelee koko ajan kotonakin
leikkejä ja lauluja, hänen äitinsä Jasmine Aulin kertoi.
Sammonlahtelainen Fanny käy tanssimassa Uus-Lavolassa kerran viikossa.
Pikkuväen ryhmien nimet Kiepsahdus, Kikatus ja Kuperkeikka kertovat
nuorisoseurojen tämän päivän toiminnasta. Lapsia ja nuoria houkutellaan
harrastamaan esittävää taidetta.
Liikkeen alkuaikoina 1880-luvulla tavoitteet olivat hartaammat. Haluttiin
sivistää kansaa ja nostaa suomalaisuutta.
On sanottu niinkin, että ilman nuorisoseuroja ja niiden vahvaa ääntä
isänmaallisuuden puolesta meillä ei saattaisi olla itsenäisyyttäkään,
muistutti lahtelainen opetusneuvos Teuvo Moisio, joka on kirjoittanut
nuorisoseuraliikkeen satavuotishistorian.
Kun itsenäisyys oli Suomeen saatu, nuorisoseuroissa keskityttiin
näytelmäpiireihin ja opintokerhoihin.
Kesäjuhliin piti saada ohjelmaa. Siten esittävät taiteet valikoituivat
luonteviksi harrastuksiksi, Moisio kertoi.
Näyteltiin ja esitettiin kuorolausuntaa. Voimistelukin oli vahvaa
1930-luvun lopulle asti.
Ryhmähengestä osoituksena seisovat Etelä-Karjalan kunnailla yhä kymmenet
seurantalot. Niitä oli parhaimmillaan joka kylässä, maakunnassa enimmillään
170, yksi talo kymmenen kilometrin välein.
Talot rakennettiin talkoilla, isännät lahjoittivat tukkipuuta.
Seuroja oli kultavuosina 350, joka kylässä omansa, tai parilla kylällä
yhteinen.
1920-luvulla seuroista alkoi irtautua urheiluväki erikseen, ja
työväenyhdistystenkin synty 1905 alkaen jakoi ihmisiä.
Raittiustoiminta oli tärkeä nuorisoseurojen sytyttäjä. Raittiusliikettä
tarvittaisiin nytkin, Moisio huomautti.
Alkuaikoina säännöissä puhuttiin kotiseudun, isänmaan ja ihmiskunnan
hyväksi tehtävästä työstä. Nyt halutaan taata lasten ja nuorten sekä
perheiden tasa-arvoinen kasvu.
Ihmiset tarvitsevat yhdessä tekemistä. Ongelmana on löytää riittävästi
ryhmien ohjaajia, Moisio sanoi.
Tällä hetkellä maakunnan vahvoja nuorisoseuroja on esimerkiksi Rajan nuoret
Lappeenrannassa. Seuroja on Etelä-Karjalassa 40.
Seurat ovat tulleet kaupunkiin ja pyrkineet erikoistumaan, toiset
teatteriin, toiset tanssiin, Moisio kuvaili.
Helsingin siirtoseuroissa kokoontuvat maakunnista pääkaupunkiseudulle
muuttaneet. Sodan jälkeen evakot perustivat entisen seuransa uudelle
asuinpaikkakunnalleen.
Merkittävin nuorisoseuratapahtuma Etelä-Karjalassa on Lappeenrannassa joka
toinen vuosi järjestettävä Lasten Kalenat, jotka seuraavaksi järjestetään
kesäkuussa 2007.
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Kerkät, Pikku-kepposet, Kujeet, Kiepsahdus ja Kuperkeikka -nimiset
tanhuryhmät edustivat Rajan nuoria Muistat sie viel -tapahtumassa.
Nuorisoseuraliike 125 vuotta
Ensimmäinen nuorisoseura Kauhavalle 1881.
Etelä-Karjalassa toiminta alkoi 1889.
Eteläkarjalaisten Nuorisoseurojen Liiton ja Kalevan Nuorten
Etelä-Karjalan Piirin jäsenenä on 37 nuorisoseuraa.