ANNE KOTIHARJU
Viimeinen sammuttakoon valot. Viiden Imatran yhteislukion oppilaan suunta on sama: pois Imatralta. – Tänne en jää. Ei ole opiskelumahdollisuuksia. Imatra on pieni paikka. Täällä ei ole mitään tekemistä eikä kehitysmahdollisuuksia, täräyttää Riikka Tahvanainen, 17.
Jos haluaa Riikan tapaan yliopistoon, on vaihdettava maisemaa. Ammattikorkeakouluun aikoville sentään on jotain
– Lisäksi kaikki on kiinni siitä, onko työtä tarjolla.
Nuoret tuntuvat ajattelevan, ettei Imatralla ole. Jos olisi, moni voisi harkita takaisin muuttamista opintojen jälkeen.
Lukiolaisviisikon vanhemmat sisarukset ovat jo jättäneet Imatran.
– Takaisin Imatralle ei kuulemma ole ikävä. Pikkusisko kyllä väittää, että jää hoitamaan tänne äitiä ja isää, nauraa Saara Kukkurainen, 18. Porukka tuumii, että Imatralla työntekijöitä tarvitaan jatkossa vain vanhuspuolelle. Toisaalta kaupunkia painaa jo nyt opettaja-ja lääkäripula.
KEHUJAKIN IMATRA SAA: koski ja luonto, hyvät asuinpaikat, lapsille rauhallinen kasvuympäristö. Kaupungin imago ei kuitenkaan ilahduta.
– Imatralaisten todettu rasistisuus ei ole ylpeyden aihe, miettii Aino Hinkkanen, 18. Riikka lisää, että Lappeenranta tunnetaan, Imatra ei.
– Ei täältä todellakaan pääse pongahtamaan suuren maailman tietoisuuteen, puuskahtaa Maiju Gustafsson, 16.
Aino ihmettelee asennetta Imatralle jääviin. – Ajatellaan, että ovatko tänne jäävät jotenkin epäonnistuneet elämässään.
NUORIA SAPETTAA päättäjien näpertely mitättömien tai väärien asioiden kanssa.
– Onhan esimerkiksi omenapuutarha ihan sympaattinen idea, mutta perusasiat pitäisi saada kuntoon, evästää Aino.
Varsinkin kaksoiskaupunkiviritelmät ja venäläisturismin vaaliminen herättävät ristiriitaisia tunteita.
– Turismilla on rajattu kasvu, vaikka raja ilman muuta on mahdollisuus, sanoo Sami Kytölä, 17.
– Jos muut asiat olisivat hyvin, ymmärtäisi paremmin venäläisiin satsaamisen, mutta kun eivät ole, väittää Maiju.
Nuorten mielestä venäläiset ovat ylimielisiä, röyhkeitä ja Imatralle asettuneetkin haluavat pysyä omissa piireissään. Metsäteollisuuden irtisanomisuutiset tuovat epävarmuutta.
– Imatralla metsäteollisuus loppuu vasta viimeisenä. Totta on, että se on tämän paikan selkäranka, toteaa Sami.
– Jos metsäteollisuus loppuu, se on Imatran kuolinisku, arvelee Riikka ja jatkaa, kuinka koululaisille paperiala on ollut se suosituin.
– Miten käy, kun silläkään alalla ei enää ole töitä?
Lappeenrantalaisilla on asiat Imatraa paremmin.
– He tykkäävät tosi paljon kaupungistaan, paljon enemmän kuin me. On siellä enemmän porukkaa ja paremmat urheilu- ja harrastusmahdollisuudet. SaiPa ja Namika tuovat tunnettuutta, pohtii Maiju.
Luovuttaa ei kuitenkaan pitäisi.
– Vaikka väestökäyrät ja muut näyttävät minne, siihen voi puuttua ja muuttaa suunnan. Imatralla tehdään liian vähän sen eteen, miten tänne saisi yrittäjiä, arvelee Sami.
– Tämän päivän ongelma on se, että Imatralla kaikki syyttävät toisiaan ja tappelevat, analysoi Maiju.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Samassa veneessä Saara Kukkurainen (vas.), Riikka Tahvanainen, Sami Kytölä, Maiju Gustafsson ja Aino Hinkkanen.