ANNE KOKKONEN
SUOMENNIEMI. Tämäkö on Etelä-Karjalan vuoden kylä? Kyltin mukaan on saavuttu Karkaukseen, mutta missä ovat taloryhmät ja missä ihmiset? Ainoita elonmerkkejä ovat lämminverihevoset laitumella sekä reviiriään ärhäkkäästi puolustava paimenkoira.
– Täällä toimiminen vaatii ihmisten esiin kaivamista. Kun talot ovat hajallaan, kylässä saa elää rauhassa itsekseen ja toisten tapaaminen vaatii aktiivisuutta, arvioi Karkaus-Sydänmaa kyläyhdistyksen sihteeri Sirpa Halttunen.
Ehkä juuri siinä on Karkauksen alueen menestyksen salaisuus. Kylätoiminta tarjoaa kanavan yleiseen seurusteluun ja hauskanpitoon, jossa karkauslaiset ovat mestareita. Suunsoiton sivutuotteena syntyy huikeita ideoita, joita yhdistyksen ydinporukka jalostaa eteenpäin.
SUOMENNIEMI eläköön -hankkeen käynnistyessä pari vuotta sitten arveltiin yleisesti, ettei Karkauksessa ainakaan saada mitään aikaan. Eihän koko kunnan läntiset osat käsittävällä alueella elänyt kuin 60 vakituista asukasta, heistäkin suuri osa harmaapäitä.
– Meidät aliarvioitiin rankasti, Halttunen hykertelee.
Kun vakituiset asukkaat ja kesämökkiläiset ryhtyivät yhdessä pohtimaan kylän kehittämistä, alkoi tapahtua paljon ja nopeasti. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana yhdistys julkaisi kaksi kylän ja koko Suomenniemen asioista kertovaa Karkaus-Päivälehteä, osallistui mittavalla panoksella Suomenniemi-päivien toteuttamiseen, järjesti oman kyläjuhlan, valmisti nettisivut ja sai nyt kaiken kruununa vuoden kylän arvonimen.
Vauhti ei osoita hiipumisen merkkejä. Seuraava kylälehti ilmestyy kesäkuussa ja työn alla on muun muassa kylän oma poikakalenteri. Malleista ei kuulemma tule puutetta, sillä miehiä vehkeineen olisi tunkemassa kuviin omaa kylääkin kauempaa. Vireytyminen saa vapaa-ajan asukkaat viihtymään kylässä entistä paremmin. Monen kakkoskoti on käytännössä jo pääasiallinen asuinpaikka ja Halttunenkin on juuri muuttanut pysyvästi asumaan vanhan maalaistalon mustien kattohirsien alle.
KOKO Karkauksen alue tuntuu olevan täynnä erikoisia paikkoja ja kiinnostavia ihmisiä. Kirkonkylälle ajellaan pitkin Etelä-Karjalan kauneinta maitotietä ohi miljoonalahjoittaja Irja Hannosen perintötilan, Mikkeliin mentäessä taas valtatie 15 ylittää Honkataipaleen entisen ratapohjan, aikoinaan yhden Suomen vilkkaimmista teollisuusradoista.
Ei siis ole sattumaa, että perjantaiaamupäivän ainoa ulkoilijakin on viestimestari ja moninkertainen SM-mitalisti. Esko Niinimäki puhisee ärräpäitä juostessaan pitkin lumista peltoa karkailevan lihakarjalehmän perässä.
Melkein kylän ainoana nuorena kasvanut Niinimäki harrasti rata-, maasto- ja ampumajuoksua valtakunnallisen kärjen tuntumassa. Treenaaminen jatkuu ja palkintokaappi täyttyy maanviljelijän työn ohessa.
– Ole Einar Björndalenkin tuli takavuosina voitettua. Urheilu-uran tähtihetkiä oli se, kun käteltiin kilpailun jälkeen Krakovassa, Niinimäki muistelee. Juttuseuran etsijät Niinimäki neuvoo kivenheiton päähän entiselle Sydänmaan koululle. Marttalaksi muuttuneessa koulun salissa kylän ahkerat naiset käyvät harva se päivä kutomassa tai maalaamassa posliinia.
NIINIMÄKI ei kuulu kyläyhdistyksen aktiiviporukkaan, mutta hän seuraa kyllä mielellään toisten innokasta toimintaa. Lauantaina järjestettävään pilkkikilpailuun hän aikoo toki lähteä – sillä varauksella, että kantturat pysyvät tarhassaan.
Niin, se pilkkikilpailu! Vuoden kylän arvonimen luovutusjuhlallisuudet sotkivat pahan kerran kylätoimijoiden suunnitelmat. Kun osa ydinporukasta oli viikonloppuna Chilessä asti, jokaista kättä olisi tarvittu kalojen punnitsemiseen ja rokkapadan hämmentämiseen.
Kiitospuhe oli perjantaina valmiiksi kirjoitettu. Siinä sanottiin suunnilleen että kiitos ja näkemiin, meillä on nyt kiire kylätoimintaan!
YRJÖ UTTI
Kuvateksti
Hauska tekeminen hyvällä porukalla on kyläyhdistyksen sihteerinä toimivan Sirpa Halttusen mukaan Karkaus-Sydänmaan menestyksen salaisuus.