SEIJA HACKMAN
LAPPEENRANTA. Kamerasta se lähti. Tie yrittäjäksi, jonka ansiosta Lappeenrannan keskustassa on vielä yksi radioalan kauppa. Kaupunkia on myllerretty ja revitty, mutta Kojekulman vino kyltti pysyi sitkeästi paikallaan Lappeenrannan Koulukadulla läpi 80-ja 90-luvun. Okan uuden talon tieltä tuli muutto Raatimiehenkadulle, mutta sama kyltti nousi taas kadun laitaan, nyt suoraan.
Kun Olavi ja Merja Valkonen perustivat Kojekulman 25 vuotta sitten, keskustassa oli kahdeksan radioalan kauppaa. Yksikään ei myynyt käytettyä tavaraa. Päätös erikoistua siihen oli helppo, varsinkin kun kokemusta jo oli.
Edellisessä elämässä työkaverit liimasivat työhuoneen oveen kyltin Ollin Valinta, Olavi Valkonen kertoo.
Valkonen työskenteli tuolloin Joutsenon Pulpilla laboratoriomestarina.
Laitteista kiinnostuneen miehen huoneesta löytyi usein apu kameraan tai stereoihin osia kaipaavalle. Jo aiemmin Eiri-kuvan töissä tilanne oli ryöstäytyä käsistä.
Vessaankaan en tahtonut päästä ilman kameraa.
Alkuun kamerat ja kameratarvikkeet muodostivat kaksi kolmannesta liikkeen valikoimista. Loppu oli viihde-elektroniikkaa. Suhde on muuttunut pikkuhiljaa. Myynnistä enää viidennes on kameroita.
Digiaika oli vedenjakaja. Digit kehittyvät ja niiden arvo menee nopeasti.
Arvonsa ovat sen sijaan pitäneet perinteiset mekaaniset järjestelmäkamerat.
Suosituimpien hinnat ovat jopa hienoisessa nousussa. Niitä haluavat paitsi keräilijät, myös valokuvauksen opiskelijat ja muut, jotka haluavat oppia kuvaamaan.
Kojekulma on uskollinen alkuperäiselle idealleen. Noin puolet myynnistä on yhä käytettyä, huollettua tavaraa. Vanhat, tukevat ja laadukkaat vahvistimet ja levysoittimet löytävät yhä ostajansa. Liike on yksi harvoja Suomessa, josta levysoittimelle saa huollon ja neuloja.
Siinä kun ennen kaikki käytetty myi, nykyisin käytetyn ostaja hakee laatua ja on valmis maksamaan siitä.
Olavi Valkonen ei halua väittää, että kuluttaja ennen sai parempaa elektroniikkaa. Kestävämpää se kyllä oli. Hyvän laitteen tunnistaa yhä painosta. Tukeva runko painaa, mutta lämpö ei aiheuta niin paljon liikkumista eikä laite hajoa ensimmäisellä muuttomatkalla.
Kukaan ei Valkosen mielestä häväisi, vaikka laatuun satsattaisiin edelleen.
Kuluttajat maksaisivat enemmän, mutta laite kestäisi pitempään. Kaikki saisivat enemmän, ja ympäristö säästyisi.
Päinvastoin kuitenkin on käynyt. Tavaran kierto vain nopeutuu. 25 vuotta sitten käytetyn tavaran keski-ikä oli 10 vuotta, nyt enää neljä vuotta, televisioissa jopa alle sen.
Myös käytetyn tavaran arvostus on romahtanut. Osittain siksi, että vanhoja laitteita on usein vaikea sovittaa uusiin.
Kojekulmakin myy yhä enemmän myös uutta elektroniikkaa. Pyrkimys on siinäkin keskittyä siihen, mitä muut eivät tee. Yritys asentaa laitteet ja opastaa kädestä pitäen niiden käyttöön.
Tosin kodeissa näkee, miten perheen nuoren sormet syyhyävät laitteen kimppuun. He ovat uteliaimpia asiakkaita ja kysyvät ominaisuuksia, mistä itsellä ei ole hajuakaan. Sitten on vain pakko ottaa selvää, Olavi Valkonen naurahtaa.
Paljon löytyy niitäkin, joille Valkosten neuvot ovat kalliit.
Nykylaitteiden hienoudet voivat jäädä käyttämättä siksi, että pakolliset kaukosäädöt ja puuttuvat näytöt tekevät hommasta salatiedettä. Usein asiakas joutuu ostamaan paketissa myös tekniikkaa, jota ei tarvitse.
Palvelun lisäksi liike keskittyy laatuun: Hyvää hifiä lähtee nettikaupan kautta nykyisin ympäri Suomea. Asiakkaissa on jo toista polvea.
Lauantaiaamuisin liikkeessä kokoontuu epävirallinen hifikerho.
Ketjujen tulo kaupunkiin hirvitti Kojekulmankin yrittäjiä alkuun. Nyt on nähty, että niiden myötä oma profiili on vain kirkastunut. Ilman ulkopuolista työvoimaa toki lujalla työnteolla.
Valkoset toivovat, että resepti toimisi muillakin. Lappeenrannan keskustaan pitäisi saada muutakin elämää kuin pubeja. Se on kiinni kaupunkisuunnittelijoista, poliitikoista ja gryndereistä, mutta myös ihmisten valinnoista.
YRJÖ UTTI
Kuvateksti
Laite poikineen on kulkenut Kojekulman Merja ja Olavi Valkosen käsien kautta. Torstaina liike täyttää 25 vuotta.