ANNE KOKKONEN
Puolmatkan Aili ei esittelyjä kaipaa. Suomenniemeläisen kulttibaarin markkinat ja possujuhlat tunnetaan yli maakuntarajojen.
Heinäseiväspaneelia, kärrynpyöriä ja täytettyä hirvenpäätä ovat ihastelleet kymmenistä maista tulleet matkailijat.
Laaja ihailijakunta on myös itsellään Aili Kosusella, baarin kantapeikkojen väsymättömällä ymmärtäjällä ja äitihahmolla.
Ailille baarinpito ei ole pelkkää bisnestä, vaikka liikemiesälliä onkin siunaantunut.
Puolmatka on ollut melkein neljännesvuosisadan ajan elämäntapa, jossa suurin tyydytys ei tule kassan kilinästä vaan ihmisten kohtaamisesta.
Kun elämään liittyy dramatiikkaa ja suuria menetyksiä, täytyy jostain tulla myös tukea ja suojaa. Aililla on aina riittänyt enkeleitä.
ILMAN ENKELIÄ sotavuonna 1942 olisi käynyt kalpaten. Leskiäiti laittoi yhdeksänvuotiaan Ailin Heinävedeltä Enon syrjäkylälle synnyttävän siskon tueksi.
– Lähteminen pelotti, mutta äiti sanoi että enkeli suojelee.
Pommeja satoi niskaan ensin Kerman asemalla ja sitten Joensuussa. Viimeiset kilometrit Aili juoksi leipäkassien kanssa pilkkopimeää tietä pitkin.
Siskon synnytys oli käynnistynyt, kun kolme desanttia ilmestyi jyskyttämään lukittua ovea. Aili, sisko ja kaksi pikkulasta kokivat kauhun hetkiä pimennetyssä mökissä.
– Viimein desantit lähtivät ja minä pinkaisin pimeässä puolen kilometrin päähän naapuriin apua hakemaan. Takaisin tullessa tyttö oli jo syntynyt lattialle.
Jäljistä päätellen desantit olivat kylpeneet mökin saunassa ja hävinneet sen jälkeen jonnekin yöhön.
VARMAAN ENKELI valvoi silloinkin, kun leskeksi jäänyt Aili paiskoi töitä kahdessa eri ravintolassa ja ompeli yömyöhällä vaatteita. Neljän lapsen hoitoon ja kouluttamiseen ei avustuksia saatu eikä pyydetty. Äiti teki itse kaiken.
Suomenniemelle Aili tuli 187 markkaa taskussaan. Lainan takaus järjestyi, kun pankinjohtaja huomasi Ailin haravoineen Puolmatkan pihan kiinteistöesittelyn alkua odotellessaan.
– Se näki, mikä työhullu olen aina ollut.
Asiakkaittensa kanssa Aili on pärjännyt, vaikka maailman ihanin nainen tuppaa muuttumaan maailman vittumaisimmaksi akaksi täsmälleen sillä hetkellä kun tarjoilu päättyy. Tormakka luonne on pitänyt kurissa pahimmatkin pyssynheiluttajat.
Vaikeampaa on joskus ollut paikkakuntalaisten kanssa. Nämä kun eivät ole ymmärtäneet yrittäjän visioita ja Kauriansalmen tarjoamia mahdollisuuksia. Ailia nyppii vieläkin se, että kongressihotelli jäi rakentamatta.
AINAKIN KERRAN Aili tietää olleensa enkelinä toiselle ihmiselle. Eräänä kevätpäivänä 1990-luvulla tuntematon mies tuli ja tilasi lounaan, mutta jätti sen syömättä. Aili meni kysymään, oliko ruuassa jotain vikaa, kun se ei näyttänyt maistuvan.
Vieras alkoi keventää Ailille sydäntään.
Velan takaus oli vienyt yrityksen, asunnon ja perheen, eikä mies voinut muuta kuin ajella ympäriinsä miettien missä ja miten päivänsä päättäisi.
– Sanoin, että älä hyvä mies edes ajattele itsetuhoa: huomenna ei voi olla enää huonommin. Sinulla on edessä hyvä loppuelämä ja löydät itsellesi hyvän kumppanin.
Pitkän keskustelun jälkeen vieras jatkoi matkaansa. Aili valoi lähtijään elämänuskoa ja toivotti hyvää kevättä.
Kesän lopulla mies tuli takaisin kultakellon kanssa. Aili oli herättänyt toivon ja asiat olivat lähteneet rullaamaan.
– Sitä mies ihmetteli, kuinka olin tiennyt hänen tulevasta kumppanistaan. Vastasin, etten minä tiennyt, minä vain toivoin sitä niin kovasti!
ENKELIN TÄYTYI olla matkassa myös viime kesänä, kun Ailin auto sinkoutui päin kallionleikkausta. Selkäranka oli hilkulla katketa, rintaranka murtui ja silmään satoi lasinsiruja. Seuraavalla viikolla Aili jo lykki rollaattorilla töihin Puolmatkaan.
– Asiakkaat huusivat, että ihanaa kun olet elossa! Me lähetettiin viisi enkeliä suojelemaan sinua kolarissa.
Näkö ja liikuntakyky säilyivät mutta säryt jäivät. Myös se yrittäjän silmä, joka havaitsee vuosikymmenen päässä odottavat mahdollisuudet, alkoi vähän väsyä.
Ajatus Puolmatkasta luopumisesta tuotti tuskaa, mutta nyt Aili on valmis siirtymään eläkkeelle. Neuvotteluista huolimatta kauppoja ei ole syntynyt.
– Olen miettinyt, että mikä on syynä, kun paikka ei mene kaupaksi. Varmaan tälläkin on jokin tarkoitus.
JOITAIN ASIOITA Aili on saanut nähdä unessa ennakolta. Vielä ei ole paljastettu, milloin eläkepäivät tarkalleen alkavat, mutta ilmeistä on, ettei Aili poistu huomaamatta takavasemmalle.
Kaurian kylässä odottaa maa-alue ja 200 neliön hallirakennus. Jotain niihin liittyvää on selvästi suunnitteilla.
– Olen aina palvellut ihmisiä ja aion palvella jatkossakin!
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Aili Kosusen tapaa yhä päivittäin Puolmatkassa.
Aili Kosunen
73-vuotias.
Ravintola Puolmatkan emäntä.
Kurssitettu kassatarjoilija, takana runsaasti elämänkoulua.
Asuu omakotitalossa Suomenniemen Kauriansalmella.
Perheessä koira, aikuisia lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia.
Harrastuksina lenkkeily ja hiihto.