VIRPI KOIVISTO
Jännityksensekainen innostus täytti Nelli Korpelan mielen viisitoista vuotta sitten. Tuolloin kuudentoista vanha lappeenrantalaistyttö teki lähtöä Tukholman balettikouluun, ja sitä tultiin ihmettelemään oikein televisiokameroiden kanssa.
Pari vuotta sitä ennen Korpela oli hurmannut lappeenrantalaiset Illusian roolissa kaupunginteatterin Pessissä ja Illusiassa. Pieni ja siro Nelli oli yleisölle kuin oikea keiju.
Nyt sirosta Illusiasta on kasvanut 31-vuotias ammattitanssija. Nelli Korpela sai pian koulusta valmistuttuaan kiinnityksen Tukholman kuninkaallisen oopperan balettiin, missä hän on edelleen.
Olen saanut tehdä paljon hienoja sooloja, mistä olen kiitollinen, Korpela kertoo istuessaan vanhempiensa sohvalla Lappeenrannan Kaukaalla.
Tähän asti hän on koko aikuisikänsä ollut kiinni baletissa. Kuutena päivänä viikossa joku muu on sanonut, mitä pitää tehdä. Harjoittelun ja esityksien jälkeen omaa aikaa on jäänyt vähän.
Nuorempana tämä sopi Korpelalle hyvin. Hän oli innokas ja kunnianhimoinen, ja halusi tehdä haastavia soolorooleja. Tanssi ja balettiyhteisö oli sinkkutytölle kaikki kaikessa.
Nyt vanhempana ymmärrän, että tanssin voi ottaa toisellakin tavalla, enemmän työnä.
Nykyään hän nauttii tanssimisesta kuorossa ja katselee mielellään nuorempien taiturointia isoissa rooleissa.
Muutos asenteessa on melkoinen, varsinkin jos palaa ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Kahdentoista vanhana kurinalainen nuori tanssija sairastui anoreksiaan ja joutui viettämään joulun sairaalassa. Silloin hän tajusi, että tanssia voi vain, jos on terve.
Kauhealla kokemuksella oli jokin tarkoitus, Korpela uskoo.
Ainakin se on suojellut häntä myöhemmältä sairastumiselta, anoreksia kun on tanssijoiden keskuudessa varsin tavallista.
Ankara luonne ei kuitenkaan heti hellittänyt: Tukholman balettikoulussa häntä neuvottiin olemaan itselleen kiltimpi. Pikku hiljaa neuvo on mennyt perille.
Siinä mielessä miusta on tullut vähän ruotsalainen. Se sopii miulle hyvin.
Aikaa löytyi vihdoin myös seurusteluun, kun tanssija reilu vuosi sitten löysi mukavan ruotsalaismiehen.
Ehkä Korpelan rentoudesta johtuu, että häntä on aluksi vaikea mieltää menestyneeksi ballerinaksi. Nilkan ojennus kuitenkin paljastaa ammattitanssijan.
Balettitanssijana Korpela on jo ylittänyt keski-iän. Ballerina jää eläkkeelle tavallisesti neljän kympin kieppeillä, viimeistään silloin täytyy keksiä jotain muuta.
Ellei jo aiemmin. Kesäloman jälkeen Korpela pitää vuoden sapattivapaata tanssimisesta. Hän aikoo tutustua baletin ulkopuoliseen elämään ja miettiä, mikä muu työ voisi maistua hänelle.
Korpelaa kiehtovat ainakin korut, käsityöt ja design. Hänen sormessaan kimmeltää eri värisistä helmistä punottu sormus, itse tehty. Myös psykologia kiinnostaa, osin oman anoreksiataustan takia.
Ensimmäistä kertaa aikuisiällään hän ei yhtään tiedä, mihin suuntaan seuraavaksi menisi.
Nyt pitää uskaltaa hypätä tuntemattomaan. Se on vain hyvä, mutta jännittää.
Toistaiseksi kalenteria täyttävät vain iltalukion matematiikan tunnit, jotka alkavat elokuussa Tukholmassa.
KUVATEKSTIT
ANTERO TENHUNEN
Pessi ja Illusia vuonna 1990: Manu Behm ja Nelli Korpela.
NELLI KORPELA
Syntynyt Kemissä vuonna 1975, mistä muutti Lappeenrantaan 1979.
Alkoi tanssia balettia Sonja Tammelan balettikoulussa seitsemän vanhana.
Illusian roolissa Lappeenrannan kaupunginteatterin baletissa vuonna 1990.
Tukholman oopperan balettikoulussa vuosina 199193.
Oslon kansallisbaletissa kauden 19931994.
Tukholman kuninkaallisen oopperan baletissa vuodesta 1994.
Otti virkavapaata ja tanssi Suomen Kansallisoopperassa Helsingissä vuosina
19982000. Päärooli Gisellessä, jossa koreografina oli balettitähti Sylvie
Guillem.