PAULA TAIPALE
Lappeenranta. – Pääsis nyt eteenpäin, Aarni Tujula sanoo ja polkee vimmatusti polkuvenettä.
– Eiköhän tää tästä, hymähtää Elias Kuikka, kun vene kääntyy hiljalleen oikeaan suuntaan.
– Aika rankkaa. Hyvä kun voi nojata, hän lisää.
10-vuotiaat pojat testasivat sunnuntain auringossa Huvisataman huvituksia. Polkuveneilyn alku ei ollut helppo. Kukaan veneessä olijoista ei ole polkenut veneellä aiemmin, mutta kaikki sentään osaavat uida. Polkeminen vaatii hieman jalkalihaksia, varsinkin tuulisena päivänä. Naruin rajattu alue, jossa saa veneillä, on aika pieni.
– Sais olla isompi, Elias sanoo.
Narujen sisäpuolella pitää ohjeiden mukaan kuitenkin edetä. Polkuveneessä ei myöskään saa seisoa, eikä paikkaa vaihdeta kesken ajelun. Pelastusliivit on pidettävä yllä koko ajan. Kännykän tai avaimet jättämällä saa polkea 20 minuutin ajan.
Ennen polkuveneilyä pojat kokeilivat hevoskarusellia, mutta sen voi melkein unohtaa. Yhteinen mielipide on, että karuselli on tarkoitettu pienemmille. Muut matkustajat näyttävätkin nuoremmilta. Saman tuomion saavat myöhemmin myös leppiskaruselli ja hiekkalinnan possujuna.
Maailmanpyörä Energiapyörä sen sijaan on ennakkosuosikki, muidenkin mielestä. Jono lyhenee pikkuhiljaa, mutta osa koreista kulkee tyhjinä. Maailmanpyörä kirskuu ja natisee nostaessaan huvittelijat puun latvojen tasolle.
– En mie muistanut, että tää näin korkeelle menee. Tänne ylös olis kiva jäädä, kun otetaan lisää kyytiin, Elias sanoo.
– Millonkohan tää vaihtaa suuntaa?
Jännitystä maailmanpyörän kyytiin saa heiluttamalla vaunua eteen ja taakse painoa siirtämällä. Sitä eivät laitteen hoitajat kuitenkaan katso hyvällä silmällä.
– Joskus kavereiden kanssa kun heiluteltiin, ni ne huus ettei saa, Elias kertoo, mutta osaa tekniikan vieläkin.
Elias ja Aarni ovat huvipuistolaitteiden kyydissä jo konkareita. Elias kävi viime vuonna Tanskassa Legolandissa. Muovipalikkarakennelmien lisäksi siellä oli kivoja laitteita. Suomen huvipuistot ovat jo tuttuja: Tykkimäki, Visulahti ja Aarnille Särkänniemi. Särkänniemi on molempien suosikkipaikka, vaikka Elias ei ole edes käynyt siellä. Linnanmäki puisine vuoristoratoineenkin on testattu.
– Loppu on kaikista ärsyttävin, kun siinä hyppää vähän. Ainakin jos on kevyt, Elias sanoo. Pojat eivät ole käyneet hiekkalinnalla tänä vuonna, joten sinne seuraavaksi.
– Suomen lippu on näköjään violetti, huomauttaa Aarni matkalla valliin tehdyistä kukkaistutuksista.
Hiekkalinnan possujuna ei poikia kiinnosta, eikä myöskään viereinen leikkimökkikylä. Polkuauto sen sijaan kiinnostaa, ja yksi on juuri palaamassa hiekkalinnalle. Tunnin ajelun pantiksi käy luottokortti tai pankkikortti.
Toimittajan kunto tuskin kestäisi tuntia. Auton polkeminen tuntuu raskaalta ja ratti osuu polviin. Pelkääjän paikan ratti on siinä vain näön vuoksi. Eliaksen ohjaus puolestaan hieman nykii, tien laidasta laitaan. Ensin ajaudutaan umpikujaan, eikä autoa voi peruuttaa. Se pitää vetää taaksepäin. Veneeseen verrattuna meno on silti kevyttä.
– On tää varmaan mukavampi. Ei ainakaan niin rankkaa, Elias sanoo.
– Tee käsijarrukäännös, Aarni yllyttää Eliasta. Satamassa ohjauspyörän hallitsija vaihtuu.
– Jee sieltä tulee yks auto vastaan, Aarni sanoo ja ohittaa taidokkaasti.
Ilmaislaitteiden jälkeen hiekkalinnan viereinen pomppulinna on yllättäen maksullinen. Poikien mielestä maailmanpyörä on kaikista laitteista mukavin.
– Siitä näkee maisemia ja siellä on viileetä, kun tuulee niin kovaa, Elias perustelee.
– Ja se ei ole niin rankkaa, Aarni lisää. Hitaasti kulkeva hevoskaruselli puolestaan on vähiten Eliaksen mieleen. Aarni pitää vähiten polkuveneistä. Polkuauto on enemmän poikien mieleen.
– On ihan kiva, kun saa ajaa kunnolla, Elias sanoo.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Sataman hevoskaruselli sijoittui Elias Kuikan (vas.) ja Aarni Tujulan testissä häntäpäähän, samoin kuin muutkin pienemmille tarkoitetut laitteet.