Sukututkijan nälkä kasvaa syödessä

Martti Kirsi tuntee Suomenkylän vanhat suvut. Esi-isien maat houkuttavat lähestyvinä eläkepäivinä.

ANNE KOKKONEN

SUOMENNIEMI. Suomenkylän mäellä ihmisikä tuntuu

perin lyhyeltä. Kyläläiset asuvat isoisoisien

vuolemissa hirsipytingeissä, sukuviirit

paljastavat ällistyttäviä vuosilukuja ja

kirkkotietä vartioivaan kasikkopetäjään on vuoltu monen sukupolven merkit.

– Naakka, Särkkä, Vääräjalat sekä Kaikkonen ovat

tämän kylän neljä vanhaa sukua, muut, kuten me

Kirsitkin, olemme pikkuisen nuorempia,

helsinkiläinen Martti Kirsi selvittää kylän historiaa.

Mainittakoon, että tulokkaisiin lasketut Kirsit

ovat asuneet kylässä vasta 1500-luvulta alkaen.

Kesäsuomenkyläläinen Kirsi alkoi selvittää suvun

menneisyyttä ja pian aihepiiri kattoi koko kylän

ja Suomenniemen. Puolison etsintään kun ei

tuhlattu aikaa, vaan kumppani otettiin naapurista tai ainakin lähikylästä.

– Vahinko, ettei kukaan enää tahdo muistaa

1900-luvun alun tapahtumia. Paljon tietoa on lopullisesti hävinnyt.

Kirkonkirjojen avulla suomenniemeläisessä

sukututkimuksessa päästään 1680-luvulle saakka,

varhaisempia tietoja täytyy etsiä muista

dokumenteista. Sukututkijan nälkä kasvaa syödessä

ja Kirsi on kaiken muun ohessa selvittänyt muun

muassa Suomenkylän oman urheiluseuran, vuosina

1914-23 toimineiden Kylän Weikkojen historiaa.

MARTTI KIRSI luonnehtii Suomenkylän

kulttuurimaisemaa aivan ihanteelliseksi

kesänviettopaikaksi. Puhtaat kalavedet ja

riistametsät sukulaissiteiden ohella ovat saaneet

harkitsemaan jopa paikkakunnalle muuttamista.

– Oleskelu Suomenkylässä varmasti lisääntyy, kun

jään vuoden lopussa eläkkeelle.

Suomenniemen kunnan tulevaisuus ei vaikuta kovin

ruusuiselta, mutta Helsingin elinkeinopalvelussa

työskentelevä Kirsi näkee alueella myös

mahdollisuuksia. Asumisen taso on Suomenniemellä

niin mahtava, että paikkakuntaa voisi hyvin

markkinoida lähikaupungeissa työssä käyville.

Kuvateksti:

Suomenkylän vanhat suvut ja rakennukset ovat tulleet tutuiksi Martti Kirsille.

Kirjoittaja:
Anne Kokkonen