JYRI HÄNNINEN
IMATRA. – Muistakaa terävyys. Jos puhuu jotain kieltä, sanojen pitää olla selviä tai suusta tulee ulos vain muminaa. Sama pätee musiikkiin, sen pitää olla riittävän terävää.
Toistakymmentä eri ikäistä big band -muusikkoa kuuntelee tarkkaavaisesti kapellimestari, saksofonisti ja säveltäjä Dick Oattsin neuvoja. Eikä ihme. Oattsilla on takanaan yli 30 vuotta kestänyt hieno ura muusikkona, musiikkipedagogina ja säveltäjänä. Imatralle Oatsin toi lauantaina alkanut BB-kesäkurssi, jossa hän toimii opettajana.
– Kesäkurssin toiminnanjohtaja soitti ja kysyi, tulenko vetämään kurssia. Se kuulosti hienolta ajatukselta, etenkin hyvä ystäväni Jukkis Uotila sattui olemaan mukana kurssia vetämässä.
Sibelius-Akatemiassa opettava Uotila on Suomen ainoa jazz-professori. Oatts ja Uotila ovat soittaneet yhdessä muun muassa Stockholm Jazz Orchestrassa.
– Tapasimme Jukkiksen kanssa jo vuonna 1979 New Yorkissa, jolloin hän asuikin luonani jonkin aikaa. Sen jälkeen olemme soittaneet yhdessä lukuisia kertoja.
OATTS OPETTAA kesäkurssilaisille teknisten asioiden lisäksi muun muassa ryhmässä soittamista ja musiikin historiaa. Samalla hän haluaa jakaa kokemuksiaan ja kertoa minkälaista muusikon elämä on.
– Musiikkiin pätee sama kuin elämään: ihminen oppii usein virheitä tekemällä. Siksi virheitä ei saa pelätä. Kun soittaa vailla mitään pidäkkeitä, päästään tasolle, jossa musiikista voi alkaa nauttia tosissaan.
Oatts toivoo nuorille muusikoille rohkeutta kulkea omaa tietään, silloinkin kun alkutaival osoittautuu kiviseksi.
– Ihailen Charlie Parkeria aivan valtavasti, mutta en halua soittaa juuri samalla tavalla kuin hän. Se olisi Parkerin häpäisemistä. Ihmisillä pitäisi olla rohkeutta etsiä omaa tyyliään ja nousta toisten varjosta esille. Tätä tapahtuu musiikissa nykyisin liian harvoin.
OATTSIN MIELESTÄ tehokkaat rahantekokoneet hallitsevat liikaa musiikin tuotantoa nykyisin. Ne tuottavat vuodesta toiseen samanlaista ja yllätyksetöntä musiikkia, jonka tavoitteena on tehdä vain voittoa.
– Joskus lapset tekevät legoista jonkin niin hienon rakennelman, että he eivät raaski rikkoa sitä. He vaan jäävät ihailemaan sitä. Mutta rakennelma pitää murskata, jotta siitä voi tehdä jotain uutta. Musiikissa murskaamisia pitäisi tehdä entistä enemmän.
Oatts on kiertänyt maailmaa ristiin rastiin esiintymässä ja opettamassa. Suomessa hän oli ensimmäisen kerran soittamassa 1980-luvun alussa. Maailmaa kolutessa olon tekee kotoisaksi yhteisen musiikin kielen jakaminen valtavan ihmisjoukon kanssa. Musiikkilajin sisällä yhteenkuuluvaisuuden tunne on vielä voimakkaampi.
– Jazz on enemmän tapa suhtautua elämään kuin musiikkityyli. Pienen luupin sijaan maailmaa pitää katsoa mahdollisemman laajasti. Näin pitäisi olla kaikissa taiteissa, bisneksen teossa, parisuhteissa ja elämässä ylipäätään.
ENSIMMÄINEN BIG BAND -kesäkurssi järjestettiin vuonna 1973. Idean isänä toimi pitkän linjan muusikko ja musiikkimies Hannu Sopanen. Kurssin innoittamana syntyi myös ajatus Big Band -festivaalien perustamisesta.
– Vuosien varrella kurssille on osallistunut pitkästi yli 1500 muusikkoa. Tänä vuonna osallistuja on noin 80. Olen itsekin nuorena osallistunut viidelletoista kesäkurssille ja niillä oli suuri merkitys musiikkiurani alkamiselle, sanoo kesäkurssin toiminnanjohtaja Antti Rissanen.
Big band-musiikkiin keskittyneet kesäkurssit ovat varsin harvinaisia jopa maailmanlaajuisesti. Rissasen mukaan niitä ei järjestetä muissa Pohjoismaissa lainkaan ja ne ovat varsin harvinaisia muuallakin Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.
KAI SKYTTÄ
Kuvateksti
BB-kesäkurssilla opettava Dick Oatts on pitkän linjan muusikko, säveltäjä ja kapellimestari. Oattsin kehuu kesäkurssilaisia lahjakkaiksi ja motivoituneiksi.