LAPPEENRANTA. Luontovalokuva on vähän kuin maisemamaalaus monessakin mielessä. Suuri yleisö pitää niistä ja aika monella on päässä pinttymä, minkälainen luontokuvan tai maisemamaalauksen pitää olla.
Mitä sanovat kansainvälisestkin tunnustetut eteläkarjalaiset luontokuvaajat suunnittelujohtaja Arto Hämäläinen ja valokuvaaja Tapani Räsänen. Onko luontokuva oman lajityyppinsä vanki, määritteleekö aihe kuvaamisen sisältöä liikaa?
Ei välttämättä määrittele, kuvatessa ei ainakaan tule ajateltua, tuleeko tästä perinteinen luontokuva vai ei. Itse asiassa en edes osaisi määritellä, minkälainen perinteinen luontokuva on, Arto Hämäläinen pohtii asettaessaan valokuviaan Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen tänään avautuvaan Luontokuvia Etelä-Karjalasta -näyttelyyn.
En pidä itseäni puhdasoppisena luontokuvaajana, vaikka aloitinkin kuvaamalla lintuja. Kuvaan luontoaiheita aika laajalti.
LAPPEENRANTALAINEN Hämäläinen haluaa kuvata luontoa niin, etteivät kuvat olisi vain kuvia kohteestaan, sen pelkkää esittelyä. Ilmasta otetut kuvat ovatkin kuin grafiikkaa, kuvan kohde ei välttämättä aukea silmälle ja aivoille ensi vilkaisulla.
Yritän etsiä kuvaani jonkinlaista pointtia, tiettyä abstraktisuutta, monia ulottuvuuksia. Katsojan pitäisi voida katsella kuvaa monella tapaa.
Hämäläinen jää vielä pohtimaan perinteistä luontokuvaa ja etsii kaksi kuvaansa. Toista, mustavalkoista rantakivikkoa hän itse nimittäisi perinteiseksi luontokuvaksi. Valokuvaa saaren yllä lekottavasta kuutionmaisesta pilvestä hän ei taas nimittäisi perinteiseksi luontovalokuvaksi.
Mikä niiden ero Hämäläisen mielestä on?
Rantakuva on on todellinen, otin sitä tuntikausia: hieroin ja vaihtelin kulmia. Pilvikuva puolestaan on epätodellinen, ja se on otettu nopeasti.
Toista etsin ja toisen löysin, Arto Hämäläinen sanoo.
JOUTSENOLAISELLE Tapani Räsäselle Saimaa on erittäin tärkeä kuvauspaikka ja -kohde. Luontoa hän on kuvannut yli 30 vuotta, ammatikseen viimeiset kymmenen vuotta.
Vuoden luontokuva -kilpailusta Räsäsellä on voitto vuosilta 1991 ja 2000.
Yhteensä hänet on palkittu luontokuvista 411 kertaa 37 eri maassa, hän on muun muassa ottanut vuoden perhoskuvan vuonna 1997 ja Suomen kansainvälisimmäksi valokuvaajaksi hänet on nimetty vuosina 1994, 1995 ja 1996.
Niin Räsänen kuin Hämäläinenkin ovat julkaisseet useita valokuvakirjoja.
Kuvaan ainoastaan luontoa, ja yleisesti ottaen kaikkea luonnossa.
Aikaisemmin tosin kuvasin enimmäkseen lintuja. Ihmisten kuvaaminen ei vain ole minun juttuni, Tapani Räsänen sanoo.
Tähän näyttelyyn olen näköjään valinnut aika perinteisiä luontokuvia, eläinten muotokuvia luonnossa.
– Kuvatessani liikun yksin. Mitä enemmän liikun, sitä enemmän saan myös aikaiseksi. Yhtä valmista kuvaa varten saatan käyttää aikaa aika paljonkin.
LAPPEENRANTALAINEN Jukka Olkkonen siirtyi päätoimiseksi freelance-valokuvaajaksi vuonna 2002. Sitä ennen hän kuvasi sivutoimisesti vuodesta 1998 olleessaan metsänhoitaja. Valokuvausharrastuksen hän aloitti jo 1960-luvulla. Kansainvälisten näyttelyjen lisäksi taskussa on Suomen kameraseurojen liiton Vuoden kuvaajan arvonimi vuodelta 2005.
Kuvaamiseni ei rajoitu mihinkään tiettyyn aihepiiriin, vaan kuvaan kaikkea, millä on kiinnostavuutta luonnon, ihmisyyden ja visuaalisen ilmaisun kannalta. Kuvaan tilanteen mukaan, hetken mielijohteesta kaikkea silmää viehättävää ja katsomisen arvoista, Jukka Olkkonen sanoo.
Tähän näyttelyyn osallistun vesi- ja kiviaiheisella kokonaisuudella.
Ihminen voisi katsella veden liikettä, samoin kuin tulta, vaikka loputtomiin.
Luontokuva Etelä-Karjalasta Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksessa, Snellmaninkatu 13 A 7.7.-20.8. Näyttely avoinna ke-pe 12-17, la-su 12-16, maanantaisin suljettu.
JUKKA OLKKONEN
ARTO HÄMÄLÄINEN
TAPANI RÄSÄNEN
Kuvateksti
Eteläkarjalaiset valokuvaajat Arto Hämäläinen, Jukka Olkkonen ja Tapani Räsänen näyttävät eteläkarjalaisesta luonnosta erilaisia puolia Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen näyttelyssä.