ILPO LESKINEN
Ruokolahti. Yleisö on hyödyntänyt tilaisuutta kokeilla arkeologin työtä. Museoviraston järjestämillä Kukonharjun kanavan arkeologisilla yleisökaivauksilla on ollut odotettua suurempi suosio. Tänä vuonna kaivajien määrä noussee yli 60:n, kun viime vuoden yleisökaivauksiin osallistui viitisenkymmentä kiinnostunutta.
Kaivausten johtaja Veli-Pekka Suhonen kertoo, että paikalle on monena päivänä ilmestynyt kaivajia, jotka eivät ole etukäteen ilmoittautuneet.
MUSEOVIRASTO tutki viime vuonna kauppiaan taloa kanavan itärannalla Puumalan puolella. Tänä vuonna Museovirasto tutkii kahta asuintaloa kanavan länsirannalla Ruokolahden puolella. Kohteista suurempi, kenraali Suvorovin rakennuttama asuintalo, sijaitsee näköalapaikalla. Idässä näkyy kanava ja pohjoisessa Saimaa.
– Suomen yksi upeimpia kaivauskohteita, Suhonen sanoo.
Pienempi tutkimuskohde, ruhtinas Dolgorukin talo, sijaitsee metsässä, mutta Saimaa pilkistää puiden välistä.
KAIKKI KAIVAJAT ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita historiasta. Sotahistoriaan perehtynyt mäntyharjulainen Eero Karjalainen on tiennyt pitkään Kukonharjun kanavasta ja venäläisestä varuskunnasta. Karjalainen saapui Kukonharjuun veneellä Ristiinasta. Hän on harrastanut veneilyä viitisen vuotta.
– Kun veneilyä harrastaa pidempään, ongelmaksi alkaa tulla, mitä käydä katsomassa.
– Kukonharju on veneilijälle erinomainen kohde, jos paikalle olisi opastus ja viitoitettu väylä, Karjalainen sanoo.
IMATRALAINEN Mikael Tynkkynen kaivoi kolmena päivänä, samoin kuin viime vuonna.
– Vanhemmat ovat kiinnostuneita historiasta, ja kotoa minunkin kiinnostus on herännyt. Haluan tietää, miten Kukonharjussa on eletty.
YLEISÖN INTRESSIT ovat vähän erilaiset kuin tutkijoilla.
– Tämä on muuten kiinnostavaa, mutta löytöjä saisi tulla enemmän, Tynkkynen sanoo.
Tänä vuonna esinelöytöjä on ollut viimevuotista vähemmän. Apulaistutkija Ulrika Rosendahl kertoo, että arkeologit haluavat tietoa talojen rakenteista, vaikkeivät runsaat esinelöydöt olisi pahitteeksi.
Ruotsissa klassista arkeologiaa opiskeleva helsinkiläinen Helena Meskanen osallistuu Kukonharjussa elämänsä ensimmäisille kaivauksille.
– Klassinen arkeologia painottuu Välimeren alueelle, mutta kyllä kotimaan kohteet ovat silti kiinnostavimpia.
KUKONHARJUN nykyinen kanavamaisema on jakamaton kokonaisuus, joka vähät välittää läänin, maakunnan ja kunnan rajasta.
Myös 200 vuoden takainen venäläinen varuskunta oli Suhosen mukaan yhtä kokonaisuutta, vaikka sen noin 30 rakennusta ovat sijainneet eri puolilla kanavaa muutamissa erillisissä pesäkkeissä. Hän kuvaa varuskuntaa yhteisöksi, jossa on ollut niin upseeristoa, sotilaita, työmiehiä kuin kauppiaita.
Yhteisössä on Suhosen mukaan ollut selvä hierarkia, mikä näkyy rakennusten laadussa ja sijoittelussa. Upseeriston ja kauppiaiden huolella rakennetut talot ovat parhailla paikoilla kalliolla, vaatimattomat hökkelit mikä missäkin.
DOLGORUKIN TALO on Suhosen mukaan kaivauskohteista runsaslöytöisempi. Ikkunan lasia ja keramiikan paloja on löytynyt enemmän kuin Suvorovin talosta.
Kummassakin talossa on ollut tiiliuuni, mistä palanut savi ja tiilet todistavat.
Uunit on ilmeisesti pohjustettu savella. Suvorovin talon reunakiveys on ollut saven päällä.
ILPO LESKINEN
Kuvatekstit
Mikkeliläinen biologi Sirpa Peltonen kaivoi Kukonharjussa kahtena päivänä. Hän on työssään joutunut tekemisiin muinaisjäännösten kanssa.
Apulaistutkija Ulrika Rosendahl (vas.) valvoo Helena Meskasen, Mikael Tynkkysen ja Eero Karjalaisen työtä.