JYRI HÄNNINEN
Timo Markoff saapuu vaimonsa Marja-Liisan kanssa haastatteluun Lappeenrannan satamaan Harley Davidsonilla. Pyörä on Markoffin ylpeydenaihe, ja hänen mukaan vastaavia malleja löytyy Suomesta tällä hetkellä vain kahdeksan.
Nyt, kun jatkossa on ylimääräistä aikaa, siirrynkin sitten ajamaan pyörälläni ja muutan asumaan mökille, Lappeenrannan Moottoripyöräilijöiden puheenjohtajana toimiva Markoff sanoo naureskellen.
Markoff on tehnyt pitkän uran UPM:n Kaukaan tehtailla. Hän aloitti Kaukaalla 16-vuotiaana sahan puolella ja vuodesta 1974 lähtien Markoff on työskennellyt voimalaitoksella. Miehen viimeinen työpäivä yrityksessä on syyskuussa 2008.
Lähden mielelläni pois. Viimeiset viisi vuotta työpaikalla on ollut riitoja, sisäinen ilmapiiri on huonontunut ja töihin ei ole ollut enää mukava mennä. Kun globaalin talouden opit otettiin käyttöön, rahanteko muuttui pääasiaksi ja ihmisten jaksamista ei ole enää kyselty.
MARKOFF on moneen muuhun nähden hyvässä asemassa. Kun Kaukaalla alettiin kysellä, ketkä haluavat lähteä vapaaehtoisesti, Markoff oli ensimmäisten joukossa laittamassa nimeään listaan.
Kun kuulin tarjouksesta, juttelin töistä poisjäämisestä vaimon kanssa samana iltana. Seuraavana aamuna menin kysymään työnjohdolta, että vieläkö kaipaatte nimiä listaan. Olin oikeastaan aika helpottunut päätöksestä.
Kaukaa vähentää 339 työntekijää tulevien reilun kahden vuoden aikana. UPM on sanonut hoitavansa vähennykset pehmeillä keinoilla, eli eläkeratkaisulla, töiden ulkoistamisella ja jättämällä jatkamasta määräaikaisia työsuhteita. Ketään ei pitänyt irtisanoa.
Työntekijäpuolella käsitys on toisenlainen. Heidän mielestään eläkeputkeen siirtäminen tarkoittaa potkuja. Eläkeputkeen pääsee työtön, 57 vuotta täyttänyt henkilö, joka saa työttömyyspäivärahaan lisäpäiviä, kunnes työttömyyseläke alkaa 60-vuotiaana.
LAURITSALASSA asuva Tuula Salmela, 59, tuli töihin Kaukaalle vuonna 1965. Yli 40 vuoden talossa olon jälkeen UPM palkitsi Salmelan lähtöpasseilla. Vuodenvaihteen jälkeen edessä on pakkojoutilaisuus.
Syksyllä tulee täyteen 41 vuotta talossa ja sitten tällainen loppu uralle. Minulla on työkykyä- ja halua, ja irtisanomista on vaikea hyväksyä. Puolessa vuodessa pitäisi sopeutua aivan uuteen tilanteeseen. Tilanne on masentanut minua ja tapahtuneesta on jäänyt todella paha mieli.
Salmelan osastolla paperin laaduntarkkailussa moni muu on kokenut saman kohtalon. Irtisanomiset on kohdistettu ensisijassa ennen vuotta 1951 syntyneisiin. Menettelyä on pidetty työntekijäpuolella sinänsä ymmärrettävänä, mutta samalla siinä on nähty ikärasismin piirteitä.
En katso tekeväni töitä yhtään sen huonommin kuin nuoretkaan. Ison, UPM:n tapaisen yrityksen olisi voinut kuvitella hoitavan henkilöstön vähennykset siistimmin. Jos aikataulua olisi venytetty parilla vuodella, olisi luonnollisen poistuman avulla saatu aikaiseksi inhimillisempi ratkaisu.
Närää on herättänyt myös se, että osa iäkkäimmistä työntekijöistä on saanut jäädä taloon. Kaukaan johto on perustellut tätä sillä, että kyseisillä henkilöillä on arvokasta työkokemusta, jonka siirtäminen nuorille kollegoille täytyy varmistaa.
Työntekijöiden mielestä kyse on ennemmin oikeasta pärstäkertoimesta, kuten yksi nimettömänä pysyttelevä irtisanottu asian ilmaisi.
KEVÄÄN irtisanomisilmoitukset olivat suuri shokki työntekijöille ja ay-liikkeelle, vaikka metsäteollisuuden kannattavuuden heikkeneminen on ollut tiedossa.
Paperiliiton Lauritsalan osasto 44:n puheenjohtaja Pertti Lallo ihmettelee paniikkiratkaisua, sillä Kaukaalla oli jo keskusteltu vuoteen 2010 ulottuvasta henkilöstön vähentämisohjelmasta. Sen myötä Kaukaan henkilöstö olisi vähentynyt yhtä paljon, kuin nyt toteutetuissa irtisanomisissa.
Päätös näytti syntyvän aivan yllättäen. Vielä viime syksynä sellaista ei ollut nähtävissä. Olen itsekin jäänyt pohtimaan yrityksen johdon motiiveja, mikä heidät ajoi näin rajuun ratkaisuun?
Kevään yt-neuvotteluja Lallo kuvailee näennäisiksi. Lallon mukaan työnantajapuoli ei liikahtanut neuvotteluissa juuri asemistaan, vaan piti tiukasti päänsä.
Työnantajapuoli noudatti yt-lain kirjainta, eli siinä mielessä ei ole nokan koputtamista. Yt-laki on vain valitettavan huono ja se mahdollistaa halvat ja helpot irtisanomiset. Tämä on tietysti asia, jossa pitää kääntyä lainsäätäjien puoleen.
AY-LIIKE on näyttänyt aseettomalta metsäteollisuuden suurien päätösten edessä. Lallo myöntää keinovalikoiman olevan rajattu, etenkin kun kansainvälistyminen on avannut yrityksille uusia mahdollisuuksia järjestellä tuotantoa.
Ay-liike ei ole pysynyt mukana kansainvälistymisessä. Meidän pitää löytää yhteistyötahoja eri maista, eikä ainoastaan metsäteollisuuden piiristä, vaan muiltakin aloilta.
Markoffin mielestä ay-liikkeen merkitys on vain kasvamassa. Siellä on kuitenkin myös peiliin katsomisen paikka edessä.
Vanhat jäärät ovat miehittäneet kaikki tärkeimmät paikat ay-liikkeessä ja he valitsevat uudet johtajat politbyroissaan. Nuoret jäsenet turhautuvat tähän ja heidän aktiivisuutensa laskee. Nuorille pitää antaa lisää vastuuta ja johtopaikkoja.
Kaukaan henkilöstövähennykset koskettavat myös toimihenkilöpuolta. Ovea osoitetaan 56 toimihenkilölle ja 16 ylemmälle toimihenkilölle.
Työntekijöille on tarjottu allekirjoitettavaksi kahta erilaista paperia. Toisessa sanotaan, että työntekijä hyväksyy irtisanomisen. Jos sitä ei allekirjoiteta, annetaan henkilölle tiedoksi irtisanomisilmoitus ja kutsutaan paikalle todistaja, kertoo Toimihenkilöunionin luottamusmies Ilari Saarinen.
VAIKKA MARKOFFIN mielestä Kaukaan henki on pilattu viimeisten vuosien aikana, on hänellä jäljellä lojaalisuutta työnantajaa kohtaan. Muistot pitkästä työurasta ovat pääosin mieluisia.
Lehdet kirjoittavat aina ikävistä asioista, vaikka tehtaalla tapahtuu paljon hyvääkin. Me olemme maksaneet talon, mökin ja auton Kaukaan palkoilla. Ja takana on monta hiton mielekästä työvuotta.
Markoff vitsailee siirtyvänsä evp:ksi, eli elämään vaimon palkalla. Marja-Liisa Markoff jatkaa töitä Kaukaan vaneritehtaalla, jota viimeisimmät henkilöstön vähentämiset eivät koskeneet.
Tulevat pari kolme vuotta näyttävät hyvältä ja tilauksia riittää. Mutta työilmapiiri on tiukentunut meilläkin ja kiire on jatkuvaa, Marja-Liisa Markoff sanoo.
TUULA SALMELA odottaa vuoden vaihdetta surullisin mielin. Joutenolo ei kiinnosta, mutta uuden työpaikan saaminen 59 vuoden iässä on nykyisillä työmarkkinoilla lähes mahdotonta. Salmela näkee tilanteessa jotain positiivistakin.
Minulla on 6- ja 9-vuotiaat lapsenlapset. Kun kerroin irtisanomisestani, he näkivät siinä hyviä puolia. Mummolaan pääsee nimittäin aikaisempaa useammin ja vuorotyö ei ole aina sotkemassa yhteisiä pyhänviettoja, Salmela sanoo.
Salmelan vienon hymyn alla on kuitenkin nähtävissä surua ja pettymystä.
Kuvat:
MIKA STRANDÉN
es-arkisto/Seppo Rautiovaara