Kuningatartamman akateemiset tallitytöt

Voitokkaan ravihevosen hoitajat eivät osaa täyttää totokuponkia ja ohjastus jännittää heitä niin, ettei henki kulje.

TUULI OJAKANGAS

Ravikuningatartamma B. Helmiinan kotona Borgströmien talolla käy kuhina jo kolmatta päivää. Onnittelijoita saapuu yksi toisensa perään. Juhlakahvia kaatavat siskokset Jaana Sandström ja Heli Borgström jaksavat silti hymyillä ja iloita vieraiden kanssa.

– Voitto tuntuu hirmu hienolta. Ennakkosuosikin asemassa Helmiinalla oli aikamoisia paineita. Tulos oli helpotus, koska kaikki voi aina mennä vikaan vielä viime metreillä, sisaret kuvaavat tunnelmiaan.

He toimivat Helmiinan huoltojoukkona kisamatkoilla. Voiton kunniasta he vitsailevat ansaitsevansa enintään viisi prosenttia, koska suurimman työn hevosen kanssa ovat tehneet vanhemmat Mirjam ja Reijo Borgström.

– Tämä on tiimityötä, yksin sitä ei kukaan voi tehdä. Meidän tiimimme näyttää toimivan hyvin, Heli Borgström sanoo.

MAALISKUUSTA marraskuuhun kestävällä kisakaudella kilpailupäiviä kertyy 40–50, yhteensä kolmisenkymmentä ravia per vuosi. Kaiken kaikkiaan Sandström ja Borgström arvelevat olleensa mukana jotakuinkin tuhannessa ravitapahtumassa.

Tyttäret auttelevat vanhempiensa tallilla muutaman kerran viikossa ja kun varsoja tulee, he osallistuvat niiden opetukseen. Toisin sanoen perheen tallitytöt ovat paikalla aina tarvittaessa. He asuvat kumpikin Lappeenrannassa,

joten apu on lähellä.

Kun Helmiina syntyi, Heli Borgström oli ainoa, joka ehti hätiin.

– Se oli unohtumaton kokemus. Olin itse juuri synnyttänyt nuorimmaiseni, joka jäi vaunuihin odottelemaan, kun lähdin auttamaan Helmiinaa maailmaan.

Helin mukaan tuleva kuningatar sitten nimettiinkin.

INTENSIIVINEN hevosharrastus vie aikaa ja vaatii intohimoista suhtautumista.

Huonoinakaan kausina harrastus ei ole naisista tuntunut vastenmieliseltä.

Palkitsevinta on menestys ja hevosen kehityskaaren seuraaminen, mutta hävitäkin

täytyy osata.

– Rahalla voi hankkia parhaat hevoset, mutta me olemme kasvattaneet omamme itse alusta asti. Olemme kokeneet niin onnistumisia kuin häviöitäkin, Borgström kertoo.

Perhe ja työyhteisö joutuvat raviharrastuksen vuoksi ajoittain koville. Ilman aviomiesten tukea perheen, työn ja raviharrastuksen yhteensovitteleminen ei onnistuisi.

– Meidän miehet suhtautuvat hyvin tähän kaikkeen. He kyllä hoitavat lapset, kun meille tulee lähtö. He seuraavat raveja tarkkaan ja antavat arvokasta

ulkopuolista näkemystä asioihin, Borgström kehuu.

SANDSTRÖM on Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteellisen osaston laskentatoimen professori ja sisar puolestaan UPM Kymmenen hieno- ja erikoispaperin toimialan liiketoimintapäällikkö.

– Siinä on nimikkeillä pituutta, ei niitä kovin moni ensimmäisellä kerralla muista, Borgström nauraa.

Koulutukseltaan Sandström on tekniikan tohtori ja Borgström maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Ravit ja hevoset ovat naisten mielestä auttaneet niin yliopisto- kuin työelämässäkin. 35 vuotta tallilla ja raviympyröissä on opettanut muun muassa tiimityötaitoja ja pitkäjänteisyyttä. Raveilla on tienattu myös jonkin verran opintorahoja.

RAVIMATKAT vaativat joustavia työaikoja. Nyt julkisuuden myötä työkaverit jo arvaavat poissaolon syyn. Työt hoidetaan, vaikka sitten lukemalla gradu-tutkielmia ajomatkoilla.

Menestys on saanut kollegatkin innostumaan raviurheilusta ja etenkin Helmiinan lähtöjä seurataan jännityksellä. Kuningasravien voiton jälkeen Borgström sai ensimmäisen onnittelunsa työkaveriltaan.

– Helmiina on jotenkin niin sympaattinen hevonen, että se saa ihmiset puolelleen ja ylipäätään kiinnostumaan. Raveissa liikkuu suuri raha, ja sitä myötä myös erilaiset spekulaatiot ja syytökset. Mutta Helmiinan rinnalla meille aina

hymyillään, Sandström kiittelee.

40 IKÄVUODEN rajapyykin ohittaneet siskokset tituleeraavat leikkimielisesti itseään varikon vanhimmiksi tallitytöiksi. Sukupolvenvaihdosta Borgströmeillä ei ole vielä mietitty, vaikka perheen päällä alkaa jo olla ikää. Ohjastajiksi tallitytöt eivät aio.

– Hyvinhän tuo Reijo vielä näyttää jaksavan. Näiden hevosten kanssa raveja jatketaan ainakin viitisen vuotta samalla miehityksellä.

Hevosharrastus on sukuvika. Kiinnostus on jo tarttunut Sandströmin ja Borgströmin jälkikasvuun ja isovanhempien luona lapsilla on oma poni. Etenkin Borgströmin tyttären ystävissä on vannoutuneita Helmiina-faneja.

SISARISTA KUMMALLAKIN on ravikortit, joita tosin tarvitaan yleensä vain, kun on ajettava yksi lähtö kymmenen vuoden välein korttien ylläpitämiseksi. Sandström on ohjastanut jonkin verran enemmänkin, mutta tällä hetkellä perheen

kilpahevoset ovat liian hyviä hänen taidoilleen.

– Ohjastus on raju ammatti. Onnettomuuksia sattuu, vaikka olisi taitavakin. Kun harvoin ohjastaa, sitä jännittää niin paljon, ettei henki kulje eikä lähdöstä muista mitään, Sandström sanoo.

Raveissa sisaruksia kiehtoo lajin urheilupuoli, ei vedonlyönti. Totokuponkia he eivät osaisi edes täyttää.

– Tähän ikään mennessä kun ei ole hevosista irti päässyt, ei niistä tule pääsemäänkään. Emme sitä tosin edes haluaisi, koska vierotusoireet olisivat

karmeat, naiset nauravat.

kuvaaja: MIKA STRANDÉN

kuvateksti: B.Helmiina ja B.Turolii ovat Borgströmien perheen ylpeydet.

Ravihevosten kasvattaminen on Jaana Sandströmin ja Heli Borgströmin mukaan

vaativaa tiimityötä.

Kirjoittaja:
Tuuli Ojakangas