HELINÄ LEMINEN
PARIKKALA. Kirjailija-opettaja Veikko Haakana tuntee Parikkalan
Mikkolanniemen mäet ja polut. Entinen kotikylä on pysynyt mielessä, ja
siellä on mukava käydä kesäisin.
Hieno kokemus oli nähdä oma kirjoittama näytelmä Koleraparta kyläillassa.
Saaren kylien näytelmäryhmä esitti tiistai-iltana Haakanan 1950-luvulla
kirjoittaman esikoisnäytelmän, johon hän nivoi mieliaineksiaan,
kansanperinnettä ja paikallista murretta. Harrastajanäyttelijät olivat
elementissään. Sekin innosti, että kirjoittaja oli paikalla.
Haakana hämmästeli, kun yleisöä tuli pitkälti toista sataa henkilöä. Monet
olivat tuttuja. Mihinkäs ne kasvonpiirteet häviäisivät.
KANSANPERINNE kiinnosti Haakanaa jo kotipuolessa nuorena
kansakoulunopettajana. Nyt esitetty Koleraparta-näytelmä sai juonensa
tositarinasta.
Mikkolanniemellä eli pitkäpartainen mies, joka luopui parrastaan, kun
pelkäsi taudin pesivän siihen. Tämän kesän esittäjät ovat mieluummin
supatelleet tästä taustasta. Sen sijaan Etelä-Saimaa vuodelta 1959 kertoi
siitä reilusti kirjoittaessaan Olavinlinnassa pidetystä näytelmän
ensiesityksestä.
Koleraparta ajoittuu 1860-luvulle. Haakana kuunteli vanhojen ihmisten
kertomuksia ja imi niitä muistiinsa.
83-VUOTIAS kirjoittaja on katsellut maailmaa. Koulunkäynti sai välillä
jäädä, kun piti lähteä sotarintamalle. Rauhan tultua hän valmistautui
ylioppilaskirjoituksiin Niinisalossa tuhansien toisten poikien kanssa,
joiden opinnot olivat myös siirtyneet. Kirjoituksiin hän osallistui
Savonlinnassa, joka oli lähinnä kotipaikkaa.
Työelämä alkoi kansakoulunopettajana Mikkolanniemellä. Koulu paloi
50-luvulla, eikä kunta pitänyt kiirettä uuden rakentamisella. Haakana lähti
opettajaksi Rovaniemen maalaiskuntaan, Saarenkylään.
Siitä olin jo lähempänä Ruijaa. Kiinnosti tutkia Ruijaan nälkävuosina
muuttaneiden suomalaisten kansanperinnettä.
Seuraava opettajanpaikka vei vielä lähemmäksi tutkimusseutua. Haakana sai
opetustöistä kolme vuotta virkavapautta ja Suomalaisen Kirjallisuuden
seuran apurahan. Sen turvin hän pääsi haastattelemaan Pohjois-Norjaan
siirtyneitä, kyselemään heidän kotiutumistaan ja keräämään sanastoa.
VAHVA veto kansanperinteeseen elää ikämiehen mielessä. Kyläillan
kesäteatteri kattoi yhden herkkupalan.
Esittäjäthän ne tekevät näytelmästä elävän, hän myhäili vaatimattomana.