ANNE KOKKONEN
ETELÄ-KARJALA ja Kymenlaakso kärsivät näillä
näkymin maan suurimmat satotappiot.
Kaakkois-Suomen viljasato on suurelta osin
menetetty ja säilörehun osalta tilanne alkaa olla
epätoivoinen. Kaurasta, ohrasta ja vehnästä tehdään paikoin jo säilörehua.
Vielä heinäkuun puolivälissä Suomen viljasadon
arvioitiin nousevan noin 3,5 miljoonaan tonniin.
Kuivuus kuitenkin jatkui suuressa osassa maata
vilja on paikoin pakkotuleentunutta. Maa- ja
metsätalousministeriön alustavan arvion mukaan
viljasato jää noin kolmeen miljoonaan tonniin,
mikä on yli miljoona tonnia vähemmän kuin viime vuonna.
Alueelliset erot ovat suuria ja olen törmännyt
myös tyytyväisiin viljelijöihin.
Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä
satomäärät vaihtelevat jopa peltolohkoittain ja
paikoin odotetaan hyvää satoa. Etelä-Pohjanmaa on
kärsinyt kuivuudesta vain osittain ja Oulussa,
Pohjois-Savossa sekä Etelä-Savossa ollaan lähellä
normaaleja satomääriä, kertoo Pro Agria
Maaseutukeskusten liiton tuoteryhmäpäällikkö Sari Peltonen.
Kaakkois-Suomessa kadon merkit havaittiin
juhannuksen jälkeen, kun pellot ja laitumet
alkoivat kuivua pystyyn. Koska edes satunnaisia
ukkossateita ei ole osunut kohdalle, jyvä on
pientä ja osin myyntiin kelpaamatonta.
KUIVUUS on tänä vuonna miltei yleismaailmallinen
vitsaus. Yhdysvaltain vehnäsato on jäämässä
normaalia pienemmäksi ja Ranska, Saksa sekä monet
muut vahvat eurooppalaiset viljelysmaat kärsivät
veden puutteesta. Ainoastaan Kanadassa, Venäjällä
ja Ukrainassa odotellaan tavanomaista parempaa satoa.
Markkinahinnat maailman viljapörsseissä ovat
kääntyneet nousuun. Tilannetta vaikeuttaa
osaltaan korkea energian hinta, joka on siirtänyt
merkittävän osan suurten maatalousmaiden
pelloista biopolttoaineiden tuotantoon.
Maailmanlaajuista viljapulaa ei silti ole
lähiaikoina odotettavissa. Toinen samanlainen
vuosi voisi muuttaa tilanteen, arvioi kaupallinen
neuvos Seppo Koivula maa- ja metsätalousministeriön maatalousosastolta.
Myös Elintarviketeollisuusliiton
raaka-ainepolitiikan johtaja Pasi Lähdetie
suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti. Suomalainen
elintarviketeollisuus ja maatilat käyttävät
vuosittain 3,33,4 miljoonaa tonnia viljaa, joten
miltei koko tarve pystytään kattamaan
kotimaisella tuotannolla. Lisäksi
interventiovarastoista löytyy 200 000 tonnia
ohraa sekä runsaat 50 000 tonnia vehnää.
Jo keväällä tiedettiin, että ruista kylvettiin
kulutukseen nähden liian vähän ja noin 50
prosenttia tarpeesta joudutaan kattamaan
tuontiviljalla. Leipävehnän osalta kotimainen
tarve täyttyy ja vaikkei suomalaisen mallasohran
laadusta vielä voi sanoa mitään, se on tähän asti
täyttänyt heikkoinakin vuosina teollisuuden vaatimukset, Lähdetie toteaa.
Lähdetie muistuttaa, että markkinat tapaavat
ylireagoida tässä vaiheessa satokautta ja
nimenomaan myyjät pyrkivät heiluttamaan viljan
markkinahintoja. Noin kuukauden päästä tilanne
vakiintuu, kun lopulliset satomäärät alkavat olla selvillä.
VEDEN PUUTE heikentää satotoiveita päivä päivältä
ja valtio saa maksaa huomattavan suuret
satovahinkokorvaukset. Viljan-, säilörehun- ja
kuivaheinäntuottajat kantavat 30 prosentin
omavastuuosuuden tilan normaalisadosta:
loppuosasta valtio on maksanut korvauksena 90 prosenttia.
Valtion tulo- ja menoarvioon on varattu
vuosittain 3,4 miljoonaa euroa
satovahinkokorvauksia varten. Jos koko summaa ei
jonain vuonna tarvitse käyttää, jäännös
siirretään seuraavan vuoden budjettiin. Huonoina
vuosina käytetään aiempien vuosien ylijäämää tai
eduskunta järjestää tarvittavan osuuden lisätalousarvioon.
Tähän asti on näin selvitty. Esimerkiksi toissa
vuonna satovahinkokorvauksia maksettiin 19,8
miljoonan euron arvosta, maa- ja
metsätalousministeriön ylitarkastaja Veli-Pekka Reskola toteaa.
Kuvateksti:
Viljapellot ovat kärsineet kuivuudesta kaikkein
eniten Etelä-Karjalassa ja osissa Kymenlaaksoa.