URPO LAANINEN
HELSINGIN seutu on pudonnut kasvun ja kehityksen kärjestä, kun taas muun
muassa Porvoon, Seinäjoen ja Hämeenlinnan kaltaiset keskisuuret
kaupunkiseudut vetävät puoleensa tuotantoa, työpaikkoja ja asukkaita. Tämä
käy ilmi Kuntaliiton rakennemuutoskatsauksesta.
Etelä-Karjalan kehitys on vuosien 2000-2004 perusteella Suomen häntäpäätä.
Voimakkaimmin kehittyviä maakuntia olivat näinä vuosina Itä-Uusimaa,
Pohjois-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja Kanta-Häme. Sen sijaan Uusimaa putosi
Kuntaliiton vertailussa maakuntien keskikastiin.
Kuntaliiton rakennemuutoskatsauksessa alueita vertailtiin tuotannon,
työllisyyden ja väestömäärän vuosien 2000-2004 kehityksen perusteella.
Katsauksen mukaan keskittymiskehitys on laantunut 2000-luvun alkuvuosista,
mutta alueiden väliset erot ovat edelleen suuria. Parhaiten menestyneet
alueet ovat Etelä-Suomessa ja heikoimmin menestyneet Lapissa ja Itä-Suomessa.
ETELÄ-KARJALAN kehitys on ollut rakennemuutoskatsauksen mukaan Suomen
heikointa. Lähes yhtä heikosti on mennyt muissa perinteisissä
teollisuusmaakunnissa Lapissa, Satakunnassa ja Kainuussa.
Etelä-Karjalassa tuotanto jäi selvästi koko maan kehityksestä. Samoin
työllisyys on parantanut maassa hitaimmin, ja väestötappio on jatkunut.
Heikoimmin pärjänneiden maakuntien lohtuna on Kainuuta lukuun ottamatta,
että ainakin yhden vuoden kehitys on ylittänyt maan keskiarvon.
Etelä-Karjalassa oli 2000-luvulla kolme tasasuuruista heikkoa vuotta, mutta
vuosi 2003 toi katsauksen mukaan valonpilkahduksen.
PENDELÖINTI on vilkastunut koko maassa. Joka kolmas ylittää työmatkallaan
kunnan rajan. Eniten pendelöinti on lisääntynyt keskusseuduilla.
Esimerkiksi Helsingissä käy päivittäin töissä 150 000 ihmistä muista kunnista.