SEIJA HACKMAN
LAPPEENRANTA. Arki Nuijamaan uudella raja-asemalla on lähtenyt sujumaan kohtuullisesti. Liikenne, joka olisi ruuhkauttanut vanhan aseman, soljuu uuden tulliterminaalin monilla kaistoilla päällisin puolin melkein huomaamatta.
Kaikki ei silti ole hyvin. Liian pieni henkilökunta huhkii helteisessä ilmastossa. Rekkajonoissa seisoville uusi parkkialue ei tarjoa mitään muuta kuin hieman rauhaa.
Sekä rajavartioston että tullin väki kuvailee ensimmäisen kahden viikon menneen yllättävänkin hyvin. Jonkin verran väkeä on saatu ohjailla tavara- ja henkilöliikennekeskuksen välillä oikeisiin osoitteisiin. Erottelu on kuitenkin toiminut kuten pitääkin: vuoronumerot ohjaavat rekat hallitusti kolmen leimauslaitteen läpi rajalle asti. Henkilöautojonoja ei ainakaan toistaiseksi ole päässyt syntymään, kun matkustavaisten ei tarvitse kamppailla vuoroista rekkojen kanssa.
Teknisiä ongelmia lippujen tulostuksen ja puomien noston kanssa on ollut, mutta ei kohtuuttomasti.
Rekkajono valtatie 13:n varressa seisoo toki tutusti paikallaan. Lauantaiaamunakaan Venäjän tulli ei vetänyt. Uusi rekkaparkki oli hieman vajaa, mutta kuskeja uinui autoissaan tien varressa aina puoliväliin Nuijamaantietä.
– Aina kun viimeinen rekka häviää näkyvistä Venäjän puolelle, täältä laitetaan autoa eteenpäin. Kun Venäjä vetää, kaikki on hyvin, lauantaina vuoropäällikkönä tullin puolella ollut Kari Munnukka toteaa.
Vain toisinaan, kun Venäjältä sunnuntaisin pukkaa tyhjää rekkaa Suomen puolelle, ruuhkaa voi syntyä Suomenkin tulliin.
Uusissa tiloissa Suomen tulli ja rajavartiosto pystyisivät vielä nykyistä nopeampaan toimintaan, jos henkilökuntaa olisi enemmän. Vuorossa työskentelee tätä nykyä tullilta toistakymmentä henkeä, rajavartiostolta 15-17 henkeä kerrallaan. Tarkistuspisteitä sekä lähtö- että tulohalleissa on moninkertaisesti henkilökuntaan nähden. Työpisteisiin joudutaan toisinaan haalimalla haalimaan miehitystä.
– Tuplaten saisi olla väkeä. Varsinkin saapuvia auttaisi, jos porukkaa olisi enemmän, arvioivat rajavartija Arttu Suomalainen ja tullitarkastaja Tomi Almgren.
Tullin vahvuutta syö sekin, että jopa puolet vuorosta saattaa ajoittain olla opintojen parissa, sillä tulokkaita koulutetaan työn ohessa.
Toimintaa uudet tilat ovat kyllä tehostaneet. Kun esimerkiksi bussimatkustajat ennen käytiin usein vain moikkaamassa, uudessa tulohallissa kaikki joutuvat tavaroineen jalkautumaan tarkastukseen.
– Ei siitä ole närää aiheutunut. Vain kaikkein päihtyneimmät saattavat protestoida, mutta heitä on nykyisin todella vähän, rajavartioston vuoropäällikkö Kari Turunen toteaa.
Kari Munnukka uskoo, että tavarapuolellakin paremmat puitteet auttavat laittomuuksien paljastamisessa.
Raja-aseman väkeä on jo säälitelty siksi, että asfalttierämaassa niin talven viimat kuin auringon paahde taatusti tuntuvat. Toistaiseksi harmia on ollut vain jälkimmäisestä. Rakennusten ilmastointi on voimaton jätti-ikkunoista tunkevaa lämpöä vastaan.
Terminaaleihin on raahattu koneet tuomaan lisäviilennystä. Pihalla avonaisten viemärikaivojen vieressä rouskuttavat aggregaatit. Metrien korkuisen Nuijamaa-nimilakanan asema sai vain siksi, että riepu tarjoaa varjoa sisälle.
– Ilman näitä järjestelyjä täällä olisi epäinhimillistä työskennellä, Kari Turunen sanoo.
Lakana ja aggregaatit tuskin ovat arkkitehdin mieleen. Henkilökunnankaan mielestä ne eivät voi olla pysyvä järjestely.
– Vain uudet selektiivilasit ratkaisevat ongelman, arvelevat Munnukka ja Turunen.
Taukotiloihinsa väki on tyytyväistä. Omiin eväisiin on totuttu, mutta lähinnä ruoan takia naapuriin silti toivotaan kauppoja.
– Ja onhan rajavartiostollahan lounaskin joskus, Kari Turunen muistuttaa ja painottaa sanaa joskus. Henkilökuntaa ei rajavartioston ruokalaankaan riitä tasaisesti.
KAROLIINA PAATOS
Kuvateksti
Tullitarkastaja Raisa Palovaara (ylh.) kaipaa lisää kollegoja. Tullin vuoropäällikkö Kari Munnukka (vas.) uskoo tullin toimivan entistä tehokkaammin. Venäläinen kuljettaja Aleksandr (oik.) toivoo rekkaparkkiin lisää roskiksia.