HEIKKI SAIRANEN
LAPPEENRANTA. Alussa oppilaita jännittää, mutta kun viidesluokkalainen Anna Lehtonen uskaltaa kysyä Kirkalta, mitä tämä tekisi, ellei olisi laulaja, uskaltavat muutkin seurata perässä.
– Mitä pidät lapsista?
– Käytkö usein Venäjällä?
– Milloin aloitit laulamisen?
Kirka, Kirill Babitzin, joutui tai pikemminkin pääsi perjantaina Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun oppilaiden tenttiin. Osana mediakasvatusta oppilaat pitävät Kirkalle pressitilaisuuden tämän venäläisyydestä.
– Monessa pressitilaisuudessa olen ollut, mutta en koskaan tällaisessa, jo noin 40 vuotta Suomen myydyimpiin artisteihin kuuluva Kirka kiitti.
Kirkan ura alkoi lokakuussa 1967 Helsingin Kulttuuritalon alakerran studiossa. Kirka nauhoitti ensisinglensä nimeltä Hetki lyö.
– Se on mielestäni edelleenkin paras kappaleeni.
Sen jälkeen hän on hönkinyt radiosta peräjälkeen hittejä, kuten Varrella virran, Silta yli synkän virran, Mamy Blue, Surun pyyhit silmistäni,…Ura kotimaisen kevyen musiikin saralla on ollut häkellyttävän monipuolinen.
– Mikä on suosiosi salaisuus? Kirkalta kysyttiin.
– Sitä pitäisi kysyä muilta, mutta kyllä kait se johtuu paljolti siitä, että yritän tehdä duunini mahdollisimman hyvin.
Kirka pitää venäjää arvokkaana kielenä. Kirka kannusti koululaisia opiskelemaan nimenomaan venäjää, koska hänen mukaansa sen merkitys tulee kasvamaan. Itse hän on vanhempiensa kautta venäläinen, ja osaa venäjää edelleenkin, vaikka se onkin päässyt ruostumaan hivenen.
– Älkää välittäkö ryssittelyistä ja sen sellaisista yhtään mitään, Kirka neuvoi.
Kirkalle itselleen kaksikielisyydestä on ollut hyötyä. Kun hän taitaa venäjän kielen, osaa hän myös laulaa venäjäksi. Se on sitä paitsi helpottanut hänen mukaansa myös englannin oppimista.
– Levyttänyt en kuitenkaan ole venäjäksi, mutta eihän sitä tiedä koskaan jatkossa.
– Mutta ajatelkaas, kuinka rikas kieli se on, ja kuinka hieno onkaan Venäjän musiikkikulttuuri, Kirka pani koululaiset miettimään.
Kirka on tyytyväinen, kun hän taitaa venäjän, ja pystyy puhumaan venäjää niinkin paljon, että tulee myös toimeen sen kanssa. Aina ei ole ollut niin. Kirka muistaa ajan esimerkiksi 45 vuoden takaa, jolloin hänenkin piti puhua Helsingissä salaa venäjää.
– Sota oli vielä niin lähellä ja kaikki muu sellainen. Olisin halunnut puhua venäjää, mutta en pystynyt. Se oli todella rasittavaa, Kirka muisteli omia kansakouluvuosiaan.
Kirka on otettu. Kyynel on vierähtää silmäkulmasta. Kun hän sai tietää, että Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun oppilaat haluaisivat järjestää pressitilaisuuden Kirkan kaksikielisyydestä, hän ei empinyt hetkeäkään.
Vaikka Kirkalla oli perjantaina keikka paikallisessa ravintolassa vasta illalla myöhemmin, hän tuli jo aiemmin Lappeenrantaan, kun koululaiset niin halusivat.
– Todella makeeta.
Sitäkään Kirka ei empinyt hetkeäkään, suostuisiko hän Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun kummiksi.
– Tietysti. Se on mulle suuri kunnia.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Kirka vastaili koululaisten kysymyksiin perjantaina Itä-Suomen suomalais-venäläisen koulun oppilaiden pressitilaisuudessa.