JUUSO ALA-KYYNY
LAPPEENRANTA. On monenlaista puheenpörinää, ovat tuopit, jotka kilahtelevat toisiinsa, on lavalle nostettu mikrofoni.
Kulttuurikapakka Kolme Lyhtyä on virittäytymässä Lappeenrannan ensimmäiseen poetry slamiin, lavarunokilpailuun. Paikalla on ainakin kuutisenkymmentä keskiviikkoillasta humaltuvaa runouden ystävää ja baarin kantapeikkoa.
Lappeenrantalainen Esa Tikkala, 58, on molempia.
– Tämä on Lappeenrannan paras paikka. Runoja syntyy täällä aina, ihan oikeesti. Ne pyörivät päässä – kuten: ”jos sie oot miun, niin mie oon siun”, Tikkala runoilee lonkalta.
– Mä diggaan runoutta, ja voin tehdä sitä missä vaan, Tikkala sanoo.
ILTA ALKAA. Kuusikymmentä kuuntelijaa hiljenee. Ensimmäinen lavarunoilija Salla Bruno nousee kisan luotsin, Kaakkois-Suomen kirjallisuuden läänintaiteilijan Petri Pietiläisen merkistä lavalle.
– Pitemmittä puheitta, nauttikaa, Bruno lausuu historialliset ensimmäiset sanat.
Vain muutama pirisevä puhelin, muutama kilisevä tuoppi rikkovat keskittyneen hiljaisuuden Brunon lausunnan ympärillä.
Esitys menee nappiin. Yleisön joukosta koottu viiden hengen tuomaristo antaa 26,7 pistettä. Jatkopaikka häämöttää.
TIKKALAN kaapin pohjalla on paljon runoja, kirjoitelmia, esseitä.
– Ne tulevat ihan omista jutuista. Kirjoittaminen on impulsiivista. Sitä (tekstiä) tulee äkkiä, ja voi jatkua vaikka kolme päivää peräkkäin, Tikkala sanoo.
Sitten viimeiset hörpyt tuopista, paperit järjestykseen ja lavalle. Tikkala esiintyy toisena.
– Runon nimi on Kalamies, Tikkala esittelee yleisölle.
– Kalamies, Tikkala. Sehän on niinku lintu ja kala, hän alustaa.
KALAMIES vie Saimaan rannalle, lapsuuteen ja lapsuusnostalgiaan – aikaan, jolloin mummi kutsui pikkupoikaa kunnon kalastajaksi.
Lyhtyjen illassa sukelletaan myös parisuhteeseen, mennään luontoon ja itseen, pureudutaan ajankohtaisiin ja iättömiin asioihin. On runokieltä, arkisempaa sanataidetta, rap-riimiä ja aforismia. Hauskaa ja vakavaa, satuja ja tarinoita.
– Runojen kuunteleminen luo mielikuvia. Tämä on televisioillan vastakohta, Raimo Alaraatikka sanoo ja kehuu runoiltaa lämminhenkiseksi.
Raimo ja Vuokko Alaraatikka ovat tulleet baariin yleisöksi, ”runon kuluttajiksi”.
– Täällä on hyvin erilaisia runoja. Hauskuus on yksi pointti, mutta sitten on myös hyvin syvällisiä runoja. Tuomarin osa ei ole helppo, Vuokko Alaraatikka arvioi.
MIES ON työnsä tehnyt ja tuomaristo tuomionsa antanut. Tikkalaa ei nähdä jatkokierroksilla.
– Ehkä mun olis pitänyt laittaa itteni enemmän peliin. Ei vain runoilla, vaan näyttää, kuka mä olen. Moni tuolla meni ihan näyttelemällä läpi, Tikkala ruotii itseään ja muita.
– Mutta tämä kannatti, ehdottomasti, kaikki on hyvin, Tikkala vahvistaa ja kumoaa tuopin tyhjiin.
13 kilpailijasta seitsemän jatkaa toiselle kierrokselle, myös Salla Bruno. Kolmannelle kierrokselle Bruno ei enää selviä.
Timo Mattila sen sijaan selviää.
– Varma voittaja, Tikkala arvioi Mattilaa ja kättelee miehen mestarirunoilijana ennen viimeisiä kierroksia.
ILLAN KOLME kovinta – Mattila, Raili Kaasinen ja Anja Romu – tuovat kuuluviin viimeiset hengentuotteensa.
Romun uhmakas ilmaisu jatkaa kirkastumistaan. Kaasinen luottaa yhä polveilevaan runotekstiinsä ja Mattila vahvaan ja värikkääseen kieleen.
Tikkala vaihtaa finaalissa suosikkiaan.
– Wau! hän huudahtaa, kun Kaasinen päättää iltapuhteensa.
– Neljä ja puoli! hän arvioi puolestaan Mattilan esitystä, kun se on vielä kesken.
Epäkohteliasta, kyllä, mutta baarissa on baarin lait.
YLEISÖNSUOSIKKI, tasaisen varmasti esiintynyt Timo Mattila ottaa lopulta hopeaa. Runokulta menee kampaaja Raili Kaasiselle.
Miltä nyt tuntuu?
– Tosi hienolta, uskomattomalta, onnesta hehkuva mestari saa sanotuksi.
Voittajan runot syntyivät ”toisten ihmisten kohtaamisista syntyvistä voimakkaista kokemuksista”. Kohtalainen kokemus oli myös nousu ensi kertaa sanataiteen estradille.
– Ajattelin, että jos löydän edes yhden silmäparin, joka ymmärtää minun sanoman, olen onnistunut, Kaasinen sanoo.
Ja baari näytti kuin näyttikin parhaat puolensa.
– Täällä runo tulee jokaisen käteen, se kuuluu kaikille, Kaasinen kuvailee.
MIKA STRANDÈN
Kuvatekstit
Lavarunoilijoita ylhäällä: Esa Tikkala ja Anneli Hyyrylä lausuivat lempeitä, nostalgisiakin runoja, Anja Romu tilasi tarjoilijalta perhosta.
Runoilijoita alhaalla: Salla Bruno avasi runokilvan, Raili Kaasinen voitti sen – Jaana Espo, Mark Mallon ja Vilma-Riina Louhiainen täydensivät tasokasta runoiltaa.