LIISA KUKKOLA
LEMI. Pikku-Palolan päiväkodin lattia hohkaa viileää. Puoli tuntia päällä olleet sähköt eivät ole vielä ehtineet lämmittää kirkonkylällä sijaitsevaa päiväkotia normaalilämpöiseksi – lapset eivät sitä kuitenkaan ehdi huomaaman ihastellessaan uusia leluluetteloita.
Sähköt reistailivat Pikku-Palolassa edestakaisin kaiken keskiviikkoiltaa ja menivät totaalisesti poikki vähän puolen yön jälkeen. Sähköt palasivat Pikku-Palolaan kuin myös muualle Lemin kirkonkylään torstaina aamupäivällä. Ilman aamupalaa tai lounasta eivät lapset kuitenkaan päiväkodissa jääneet.
– Palolakodissa on keittiössä kaasuhella. Toimittivat sieltä meille aamulla puuron ja nyt keiton, lastentarhanopettaja Paula Okko kertoi.
– Ei päässyt soittamaankaan ja kyselemään tilanteesta, kun lankapuhelimet olivat mykkiä eikä matkapuhelimissa ollut kenttää, Okko jatkoi
Kuukanniemessä päiväkoti Oravanpesässä oli keskiviikkona ollut huomattavasti katastrofaalisempi tilanne: ei sähköä, ei lämpöä, ei ruokaa, ei vettä, ei vessaa.
Sähkökatkos oli alkanut jo aamuvarhaisella ja kestänyt ensin puolille päivin, minkä jälkeen sähkö oli päällä pari tuntia mennäkseen uudestaan poikki. Takaisin sähköt Oravanpesään oli saatu torstaina aamuviideltä
– Talo oli kylmä kuin jääkappi. Vessaa ei voitu vetää, koska pumput toimivat sähköllä. Ruuaksi piti käydä ostamassa leipää ja jugurttia kaupasta, päiväkodin johtaja Tarja Alander kertasi päiväkodin kummallista päivää.
Alander oli ilmoittanut tilanteesta lasten vanhemmille, joista monet kävivät hakemassa lapsen pois hoidosta. Muiden kanssa päivästä selvittiin taskulampuin ja – lasten iloksi retkieväiden voimin. Torstaina tilanne normalisoitui sähköjen myötä.
Palolakodissa on oma aggregaatti, joka tuottaa sähköä sen verran etteivät vanhukset joudu hytisemään kylmästä sähkökatkosten aikana. Valoa aggregaatista riitti vain pieniin lamppuihin.
– Aggregaattikin oli ollut yöllä poissa päältä muutaman kerran: sen toiminta häiriintyy jatkuvasta päälle- ja poismenemisestä, mikä taas johtui siitä että sähköt reistailivat koko ajan, Palolakodin vs. osastonhoitaja Arja Supperi kertoi.
– Suihkussa käymistä jouduttiin säännöstelemään, no toisaalta vesikin oli kylmää. Kaupasta piti hakea paperilautasia ja keittiön piti vetää torstain ruokasuunnitelmat uusiksi. Kaasuhellalla pystyy yhtä aikaa keittämään parissa kattilassa keittoa, Supperi sanoi.
– Yöllä oli pimeää, otsa- ja taskulampuilla siitä jotenkin selvittiin.
Kirkonkylän koulun pihalla nähtiin torstaiaamuna nostalginen näky: alakoululaiset seisoivat jonossa odottamassa pääsyä ulkovessaan. Se oli osa päivän ohjelmaa: koulun rehtori oli aamulla ilmoittanut, että tiedossa on extreme-päivä.
– Olisi varmaan kuuluttanut keskusradiossa, mutta kun sähköä ei ollut, kiersi luokasta toiseen sanomassa, kotitalouden ja käsityön opettaja Helena Turtiainen totesi.
Oppilaat olivat suhtautuneet asiaan positiivisesti. Yläasteen poika oli valanut henkeä luokkakavereihin sanomalla, että myö lemiläiset ollaan niin sitkeitä, että myö kyllä pärjätään.
Esimerkkiä pärjäämisestä oli opettajanhuoneessa, johon fysiikan opettaja Arja Uutela oli tuonut retkikeittimen ja kolmijalan, jonka päällä kahvipannussa keitettiin vettä ja vesi valutettiin toiseen pannuun suodattimen läpi.
– Tämä on ihan oppilaiden parhaaksi: opettajasta tulee pahansisuinen, jos hän ei saa kahvia, Uutela perusteli.
Kuukanniemessä ja Välikankaalla sähkökatkoksesta jouduttiin kärsimään kirkonkylää kauemmin. Kuukanniemessä asuva koulunkäyntiavustaja Tarja Tapanainen ei ollut keskiviikkona uskaltanut katsoa pakastimeen, johon oli säilötty muun muassa hirvenlihaa.
– Jääkappista laitoin ruuat kylmäkassiin ja kassin verannalle, mutta pakastimessa voi odottaa kiva yllätys, Tapanainen totesi.
Uunilla varustetut talot selvisivät kylmenemättä, ja hyviäkin puolia sähkökatkossa huomattiin.
– Eräs oppilas sanoi, että he olivat perheen kanssa istuneet keittiön pöydän ääressä ja isä oli kertonut omasta lapsuudestaan: kuinka silloin ei ollut sähköjä. Tarinaa oli jaksanut kuunnellaja ymmärtää koska olosuhteet olivat samanlaiset kuin isän nuoruudessa , Helena Turtiainen kertoi.
Tarmo-lähikauppias Varpu Sinkko harmitteli, että mies oli aikoinaan myynyt punnuskäyttöiset vaa’at. Torstaiaamun sähkökatkoksen aikana niillä olisi pystynyt punnitsemaan makkaraa.
– Kassakonetta ei laitettu kiinni, taskulaskin auttoi loppusumman laskemisessa ja pankkikorttia höylättiin käsin. Asiakkaitakin riitti mukavasti, kun toinen kauppa oli kiinni, Varpu Sinkko kertoo.
– Viereinen säästöpankin virkailija laittoi ovet kiinni sähkökatkon aikana, koska ei voinut tehdä mitään. Tässä kyllä pärjäsi vaikkei sähköjä ollutkaan, Varpu Sinkko totesi.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Lemin kirkonkylän koulun opettajien kahvihammasta ei päässyt kutittamaan, koska kekseliäisyydellä ei ole tarvittaessa rajoja.