IMATRA. Alppihiihtäjä Jouni Pellinen, 23, sai mahtavan joululahjan neljä päivää ennen aattoa. Imatran Urheilijoita edustava nuori mies nappasi silloin ensimmäiset maailmancupin pisteensä Itävallan Hinterstoderissa.
Tänä vuonna tavoitteeni oli päästä ensimmäistä kertaa maailmancupin pisteille. Kyllä tuntui hyvältä lukea tuloslistaa, hän kertaa.
Tärkeisiin pisteisiin johtaneita laskuja Pellinen ei pidä uransa huippusuorituksina. Koska hän tietää pystyvänsä parempaan, korkeampi sijoitus cupin tuloslistalla tuntuu realistiselta.
Aiemmin kaudella Pellinen ehti saavuttaa yhden tavoitteensa: Hän on vakiinnuttanut paikkansa Eurooppa-cup-joukkueessa.
Tavoitteenani on ollut laskea Eurooppa-cupissa kymmenen parhaan joukkoon ja marraskuun lopussa laskin Levillä kuudenneksi.
Miehen suurin tähtäin on vuoden 2010 olympialaiset. Sinne on hänen mielestään samalla kertaa pitkä ja lyhyt aika.
Kehitystä pitäisi tapahtua paljon siinä ajassa, mutta onhan siinä toisaalta paljon päiviä, joiden aikana voin nousta ylös päin.
Joulunpyhiksi Pellinen ehti vanhempiensa luokse Imatralle. Edellisen kerran hän kävi kotikulmilla elokuussa.
Tapaninpäivän iltana mies pakkasi jälleen kassinsa ja lähti liikenteeseen. Koko talvi on sellaista haipakkaa, että seuraavan kerran hän ehtii Etelä-Karjalaan kevään koittaessa.
Seuraavat kisat Pellisellä on tammikuun kahdeksantena päivänä. Sitä ennen hän lentää maajoukkueen mukana Innsbruckiin treenaamaan.
Yleensä ohjelma muuttuu koko ajan, kun menemme olosuhteiden perässä. Usein ilmoitus leiripaikasta tulee päivän parin varoitusajalla, Pellinen kuvailee elämäänsä.
Pellinen hyväksyy jatkuvan menemisen osana urheilu-uraa, mutta tyttöystävää rassaa miehen jatkuva poissaolo. Pariskunnan on vaikea tehdä yhteisiä suunnitelmia, kun Pellisen ohjelma muuttuu kaiken aikaa.
Suomen tukikohtaa Pellinen pitää Tikkurilassa. Maajoukkuelaskijoista valtaosa on hankkinut kortteerin pääkaupunkiseudulta, josta on helppo singahtaa Keski-Euroopan rinteisiin. Osa maajoukkueporukasta majailee vakituisesti Innsbruckissa ja heidän vuokratalonsa on samalla majapaikkana koko joukkueelle.
Maajoukkuelaskijat ovat niin tiiviisti yhdessä, että joukkuetovereista on tullut Pelliselle hyviä ystäviä. Suomalaisten huippulaskijoiden Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen kanssa treenaamista Pellinen pitää motivaatiota lisäävänä tekijänä.
Se lisää uskoa omaan tekemiseen.
Palanderia hän kehuu todelliseksi voittajatyypiksi.
Harjoituksissa saatan laskea paremmin kuin Palander. Hän osoittaa kuinka tärkeää henkinen kantti on kisoissa.
Aivan Mellonmäen liepeillä varttunut Pellinen aloitti laskettelun viisivuotiaana. Mellonmäki oli hänen mielestään ihan passeli treenausrinne juniorille. Hän muistuttaa, että myös Kalle Palander on aloittanut uransa tosi pienessä nyppylässä.
Kun sitkeästi hinkkaa pientäkin mäkeä, niin kyllä siinä kehittyy.
Pellinen pärjäsi mainiosti jo pikkupoikana. Yhdeksänvuotiaana hän nappasi hopeamitalin Aku Ankka kisoissa, eli juniorien epävirallisessa SM-mittelössä.
Minulle tuli pieni taantuma yläasteikäisenä, kun jäin kilpakavereita pienemmäksi. Kasvoin itse vähän muita myöhemmin.
Eräänlaiseksi käännekohdaksi muodostui opiskelu Rukan alppilukiossa.
Siellä touhu muuttui totisemmaksi, harjoittelusta tuli ammattimaisempaa ja asetin tavoitteeksi pääsyn maajoukkueeseen.
Pellinen on voittanut jo kovan kilpailun, sillä maajoukkueesta ja ammattilaisurasta haaveilee varmasti jokainen alppilukion oppilas.
Mutta ei tässä olla vielä missään isoissa rahoissa kiinni, Pellinen virnistää.
Tällä hetkellä Pellinen laittaa kaikkensa peliin rinteessä uskoen omiin mahdollisuuksiinsa kivuta maailmanhuipulle.
Nyt ei jäisi opiskelulle aikaa, mutta niitä asioita on tullut mietittyä. En vaan tiedä mitä lähtisin opiskelemaan.
Lapsena Pellinen harrasti laskettelun lisäksi jalkapalloa, jota hän pelasi yläasteikäiseksi asti. Nykyään miehellä ei jää juuri aikaa muille harrastuksille.
Kesäisin vähän golffaan.