LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Raija Tokkola, Lappeenrannan musiikkiopiston talouspäällikkö, luki kymmenisen vuotta sitten Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen kaksi kertaa lähes tulkoon peräjälkeen. Toinen lukemiskerta aukaisi kirjan aivan toisella tavalla kuin ensimmäinen, mutta kolmanteen kertaan Tokkolan mielestä ei enää ole tarvetta.
– Toinen kirja, joka aikoinaan teki lähtemättömän vaikutuksen, on Diana Cooperin Ihanat enkelit, jossa Cooper kertoo, miten meillä jokaisella on suojanamme oma enkeli. Kirjan lukemisesta tuli todella hyvä olo. Pitäisikin testata, kävisikö vielä niin, Raija Tokkola miettii.
Raija Tokkolan lukemistottumuksissa oli romaanien mentävä aukko sinä aikana, kun hän opiskeli työnsä ohessa kauppatieteitä. Kauppatieteiden maisteriksi hän valmistui viime vuonna, ja sen jälkeen tilanne normalisoitui.
– Yöpöydällä on aina kirja odottamassa, usein menossa on kaksikin kirjaa. Valitsen kirjan sen mukaan, millä mielellä olen.
Tällä hetkellä Raija Tokkolalla on kesken kirpputorilöytö Skotlannista: Leo Tolstoin Anna Kareninan englanninkielinen laitos.
– Se on hyvä kuvaus siitä, kuinka ihmiset tekevät päätöksiä tunteillaan ja järjen vastaisesti. Ei ihminen ole muuttunut miksikään siitä, kun kirja 1800-luvun lopulla kirjoitettiin, Raija Tokkola sanoo.
Toinen keskeneräinen kirja on Rauni-Leena Luukanen-Kilden Kuolemaa ei ole vuodelta 1992.
– Jos on kiinnostunut kysymyksestä, onko elämää kuoleman jälkeen, kannattaa lukea tämä kirja.
Kolmaskin kirja yöpöydältä löytyy: Emännän tietokirjat osa I ja II vuodelta 1931.
– Tietokirjamaista tekstiä ei jaksa kerralla kauan lukea, mutta hieno ajankuvaus se on. Olen oppinut esimerkiksi, mitä aamupyyhkeily on: kuivalla karhealla pyyhkeellä pitää käydä ruumis läpi aamuisin, Raija Tokkola kertoo.
Viimeisimpiä jo luettuja kirjoja Raija Tokkolalla on plakkarissa useampia: Sofi Oksasen Stalinin lehmät, Tommy Hellstenin runokirja Muutos, Dan Brownin Da Vinci -koodi.
– Stalinin lehmät ei ole minusta tekstinä kummoinen, mutta siinä pääsee tirkistelemään Suomeen muuttaneen virolaisen naisen ja bulimikon elämää. Da Vinci -koodin luin dekkarina, ja se oli minusta hyvä: tekstiin uppoutui.
– Hellstenin runokirja oli siinä mielessä harvinainen runokirja, että se oli helppo. Runot vaativat yleensä kovasti keskittymistä eikä niitä pysty lukemaan montaa peräjälkeen, Raija Tokkola kertoo.
Kaunokirjallisuuden lisäksi Raija Tokkola lukee ammattikirjallisuutta sekä kirjoina mutta ennen kaikkea lehdistä. Sanomalehtien lukemisella hän seuraa ympäröivän yhteiskunnan menoa.
– Olisi ihannetilanne että voisi lukea ammattilehdet työpaikalla, mutta kyllä ne yleensä kotiläksyiksi jäävät.
LIISA KUKKOLA
Kuvateksti
Raija Tokkolan mielestä John Greyn kirja Miehet ovat Marsista ja Naiset Venuksesta kertoo sukupuolten välisen totuuden: naiset ja miehet ajattelevat ja toimivat aivan eri tavoilla.