LEENA SALLINEN
LAPPEENRANTA. Pekkola Lappeenrannan Vainikkalassa on tyyssija harvinaiselle Suomen ennätykselle. Se on Seppo Löfgrenin koti, jonka pihalta isäntä on havainnut enemmän lintulajeja kuin kukaan muu kotipihaltaan Suomessa.
Löfgren on laskenut Pekkolassa havaitsemansa lintulajit vuodesta 1969. Suomen ennätykseen lajimäärä nousi jo 1990-luvun alkupuolella. Viime vuonna se nousi 232 lajiin.
Tällä lukemalla Löfgren sijoittui viime vuonna kolmanneksi koko maailman lintuharrastajien pihapinnatilastossa. Edellä ja perässä oli amerikkalaisia lintuharrastajia, heidän takanaan lintumies Skotlannista kahdeksantena.
Varsinainen pihabongari tämä Löfgren siis Euroopankin tasolla…
– En ole bongari, Löfgren oikaisee.
Lintuharrastajien käsitteistössä bongaamisella tarkoitetaan sitä, että mennään katsomaan jotain tiettyä harvinaista lintua ennalta tiedettyyn paikkaan.
– Minä en näe järkeä lähteä ajamaan kauas toisten havaitseman linnun perään. Se ei laajenna lintutietoutta, Löfgren toteaa ja ilmoittautuu tavalliseksi lintuharrastajaksi.
– Pyrin katsomaan ja näkemään lintuja spontaanisti. Iän myötä oma piha on tullut harrastuksessa tärkeäksi.
Seppo Löfgren on eläkkeellä poliisin työstä ja asunut Pekkolassa vuodesta 1969.
Kotipiha ulottuu Telkjärven rantaan ja noin hehtaarin alueelle. Siihen mahtuu monenlaista biotooppia: kosteikkoa, puutarhaa, peltoa, metsää… Lähellä on laaja ratapiha ja rajan takana 30 kilometriä korpea.
– Päällä on vielä arktikan muuttoreitti, Löfgren kertoo.
Kotirannassa on lintutorni, jonka Löfgren rakensi vuonna 1994.
– Tornin myötä on tullut paljon lajeja, joita tässä pihassa ei olisi muuten nähnyt.
Kokemusta lintuhavaintojen teko tässä otollisessakin pihassa edellyttää, ja sitä Löfgrenillä totisesti on. Hän ryhtyi harrastamaan lintuja jo koulupoikana. Tärkein innoittaja oli Lappeenrannan lyseon opettaja Lauri Toivari.
– Vuonna 1952 tein ensimmäiset muistiinpanot linnuista. Merkkasin ylös kottaraisen.
Sittemmin muistiinpanoja on kertynyt valtavat määrät. Löfgren poimii niistä tilastotietoja pihahavainnoistaan Pekkolassa.
Vuositasolla ne ovat tätä nykyä 160-165 lajia vuodessa. Lajien kokonaissumma on kasvanut muutaman lajin vuosivauhtia.
Viime vuoden uutuuksia olivat kiljuhanhi, rastaskerttunen ja pikkukotka, jonka havainto on tosin Löfgrenin mukaan vielä rariteettikomitean tutkittavana.
– Jos havaintoni hyväksytään, se on kautta aikain pikkukotkan kahdeksas havainto Suomessa.
Uusien lajien ja harvinaisuuksien havainnoista Löfgren kiittää osin uusia välineitä: nykyajan kaukoputkilla näkee yhä kauemmas yhä tarkemmin.
Suomessa kuulohavainnotkin hyväksytään, ja Löfgren pohtii, pitäisikö niitäkin varten hankkia apuvälineitä. Hän ei kuule enää korkeita ääniä.
– Jos pihapiiriin tulisi pensassirkkalintu, en sitä kuulisi.
Pekkolan pihapinnojen nosto 232 lajista on Löfgrenin mukaan joka tapauksessa tiukassa.
– Nyt voi tulla ensimmäinen vuosi, etten saa pihalta yhtään uutta lajia.
Lähellä saattaa olla myös vuosi, jolloin Löfgren menettää Suomen ennätyksensä.
– Pekka Eriksson Porista on kovaa vauhtia lähestynyt. Viime vuonna hän oli miusta kuuden lajin päässä.
Erikssonin kirikykyä parantaa Löfgrenin mukaan asuminen meren äärellä. Siellä elää 10-15 lintulajia enemmän kuin sisämaassa.
Merellisiä lintuja on Löfgrenin mukaan tosin alkanut ilmaantua myös sisämaahan.
– Punajalkaviklo, kyhmyjoutsen, merihanhi…, Löfgren listaan havaintojaan Telkjärveltä.
– Ehkä nämä lajit joutuvat runsastuessaan etsimään uusia elinalueita. Ilmaston lämpeneminenkin voi vaikuttaa.
Ehkä Löfgren nappaa vielä uusia pihapinnoja merilajeista. Tosin pohjoisenkin lajistossa on vielä potentiaalia.
– Yhtenä mahdollisuutena on lapinpöllö, jonka olen useana vuonna nähnyt Vainikkalassa, mutta en kotipihalta.
LEENA SALLINEN
Kuvateksti
Seppo Löfgren tarkkailee lintuja kotipihallaan Vainikkalan Telkjärven rannalla, jonne hän on rakentanut myös lintutornin.