Michael Parker: Kenen vaimoina seisot?
Ohjaus & suomennos: Timo Rissanen
Lavastus: Veikko Harju, Marko Suutarinen, Santtu Pätilä, Sinikka Myyrä
Puvustus: Marja Liukkonen
Rooleissa: Aki Honkatukia, Marko Kurikka, Sari Anria, Ulla-Maija Järnstedt, Tarja Siimes, Kari Kinnari, Donita Lampinen, Henna Laitinen
Pohjoismainen kantaesitys Teatteri Imatrassa 24.2.2007
Katsoja jakaa pääosien esittäjien kohtalon Kenen vaimoina seisot? -farssissa. Pohjoismaissa ennennäkemättömään näytelmään liitetyille odotuksille käy kuin pikkupomojen kuvitelmalle golfaamisesta viimeiseen hengenvetoon. Herrojen harrastus tyssää perhearvoja kannattavaan johtajaan, katsojan uudeksi kuvittelema rata osoittautuu kulahtaneista reiistä rakennetuksi.
Minun kohdallani pettymys liittyy sisältöön. Floridassa lokakuussa 1998 kantaesitetty farssi on kenties kotonaan konservatiivisen eläkeläisen aatemaailmassa, mutta vapaamielisen skandinaavin on hankala huvittua pikkutuhmasta perinteisillä sukupuolirooleilla ja seksuaali-identiteeteillä leikittelystä. Tasoitus laskee kuin viagra-reseptinsä unohtaneen putteri. Sitten ilosempiin asioihin.
KENEN VAIMOINA SEISOT? -näytelmän sisältö haukotuttaa, mutta rakenne hengästyttää. Golf-hotellin perjantai-illasta kertova farssi käynnistyy rauhallisesti. Sisäänkirjautumisen sujuvuus on kuitenkin näköharhaa, näytelmän vauhti lisääntyy kaiken aikaa ja vaivihkaa kuin Lasse Virenin kuuluisassa kirissä. Tempo ja sitä ylläpitävät näyttelijät lyövät parin ja estävät esityksen tuplabogeyn.
Pääosissa pikkupomoina vauhdissa ovat Aki Honkatukia ja Marko Kurikka. Honkatukialla pitää erityisesti kiirettä: rooli sisältää kolme hahmoa sekä nopeita käänteitä näiden liiveihin uimiseksi. Suoritus on fyysisesti vaativa ja onkin harmi, että roolin edellyttämä fyysisyys on kääntäen verrannollinen sen henkisyyteen. Ohuet hahmot eivät anna syventämisen mahdollisuuksia.
Kurikka pääsee vaatesulkeisissa vähemmällä. Fysiikka on koetuksella portaissa, joita hän tahkoaa ylös ja alas tarmokkaasti kuin vesiesteeseen jumiutunut golfaaja. Kova pärskyntä vie miehen viheriölle. Sama koskee myös Sari Anriaa. Antavan runsas vastaanottoapulaisen rooli on kaksijakoinen. Kummastakin selviää kuin blondi pulasta: skumppaa kittaamalla ja kikattamalla.
TIMO RISSANEN etsii angloamerikkalaisia tekstejä ja ohjaa niitä suomalaisteattereihin. Kenen vaimoina seisot? -näytelmän tasoiset sisällöt soisivat jäädä löytämättä. Aihe on kulunut ja myös käännös jää puolitiehen. Paikannimiä on poistettu, mutta niiden ohella roolinimet ja mikseipä yrityksetkin olisi voinut suomalaistaa. Meilläkin on työntekijöiden yksityiseen kajoavia firmoja.
Tekstissä tuoretta on vain naispääjohtaja, mutta ohjauspuolella suotavaa löydettyä on enemmän. Farssin ajoitus toimii terhakkaasti ja Teatteri Imatran ryhmä puikkelehtii sekunninmurto-osan tarkasti jahka alkukireys häipyy. Yllätysten frekvenssi kiihtyy alituisesti, mutta ensemblen yhtenäinen veto ei hiivu. Näyttelijöitä ei auta moittia siitä, että tekstin yllätykset eivät sisällä alkuvoimaisia ideoita.
Mitä tekstistä sitten puuttuu? Sammiollinen syvyyttä. Farsseille on ominaista karikatyyrit, ok, mutta Kenen vaimoina seisot? -näytelmässä karikatyyrit ovat läpikuultavan ohuiksi kuluneita. Ainakin minusta Ulla-Maija Järnstedtin ja Kari Kinnarin sekä vierailija Tarja Siimeksen näyttelijänkyvyille olisi parempaakin käyttöä kuin venkoilu onttojen sukupuolikliseiden kanssa.