ETTI KANTOLA
ETELÄ-KARJALAN naispapit määrittelevät asemansa hyväksi. Etelä-Saimaa tavoitti vähintään yhden naispapin jokaisesta maakunnan evankelis-luterilaisesta seurakunnasta, jossa heitä työskentelee.
Osa ei ole kokenut käytännön vastakkainasettelua koskaan. Useimmat muistavat uraltaan ainakin yhden tilanteen, jossa naiseus on ollut kynnyskysymys kollegalle tai seurakuntalaiselle. Erityisesti naispapit kehuvat asenteita maaseudulla.
– Nuijamaalla ei ole pahaa sanaa sanottavana, keskikaupungilla on tullut kahta mielipidettä, kertoo Nuijamaan kirkkoherra Irma Kalke.
Lappeen seurakunnan pastori Pia Ääpälä sanoo, että työelämän tasa-arvo oli myönteinen yllätys.
– Opiskelijoiden keskuudessa on naispappeuden vastustusta, ja kuvittelin, että seurakunnassa asenne olisi tiukempi.
Naispapeista konfliktit ovat harvinaisia ja keskittyvät yksittäisiin seurakuntiin.
LAPPEENRANNAN papit kehuvat työilmapiiriä erinomaiseksi. Imatran vs. pastori Raisa Ahonen tuntee Imatran papiston ajatusmaailman.
– Kaikki papit eivät sydämestään ole naispappeuden kannattajia.
Asia on tullut ilmi keskusteluissa, ei käytöksessä.
– He toimivat korrektisti naisia kohtaan. Jos en asiaa tietäisi, en voisi sitä päätellä. Olen saanut tukea ja ystävyyttä ja pidän heitä mitä parhaimpina työtovereina.
Vaikka naispappi kohtaa kielteisiä mielipiteitä, se ei aina heikennä työssä viihtymistä. Lappeenrannan seurakunnan pastori Kirsi Ryösö sanoo oppineensa olemaan sinut erilailla ajattelevien ihmisten kanssa.
– Ihmiset, jotka eivät hyväksy naispappia, eivät haittaa työtäni. Paljon tärkeämpää on, miten olemme erilaisten mielipiteidemme kanssa kirkossa.
Ahonen kertoo, että Imatralla pieni ryhmä seurakuntalaisia suhtautuu naispappeuteen avoimen kielteisesti ja järjestää hartauksia, joihin pyytää miespapin.
– En näe sitä suurena ongelmana. Joustoa voi olla, kun kyse on heidän itse järjestämistään tilaisuuksista.
YLÄMAAN vt. kirkkoherra Ritva Tamminen nostaa esille asian, josta ei juuri puhuta.
– Ongelma on laajempi kuin miespappien ylenkatse. Sitä tulee muidenkin seurakunnan työntekijöiden taholta.
Tamminen on kuullut tapauksista Etelä-Karjalan ulkopuolelta.
– Rippikoulutilanteessa nuorisotyöntekijä voi kieltäytyä yhteistyöstä naispapin kanssa. Silloin koko rippikoulu kaatuu naispapin niskaan.
Hirvi nostaa yhdeksi selitykseksi sitkeille asenteille seurakuntien luottamushenkilöt. Hän uskoo kirkkovaltuustoon valikoituvan keskimääräistä vanhakantaisempia henkilöitä.
– Seurakuntavaaleissa äänestää vajaa kymmenen prosenttia, he ovat kaikkein hurskaimpia eivätkä edusta koko seurakuntaa.
Hirvi uskoo, että parempi äänestysprosentti parantaisi naispappien tilannetta. Hän on kokenut vaikeuksia ja joutunut väistymään alttarilta.
– Välillä olen itkenyt, mutta rakastan työtäni ja jaksan asiakkaiden kannustuksen ansiosta.
Joutsenon seurakunnan kappalainen Helena Vartiainen pelkää, ettei ratkaisua löydy. Hän ihmettelee naispappeutta vastustavia teologian opiskelijoita, jotka ovat koko elämänsä eläneet naispappien aikaa.
– Kun naispappeus toteutui, kuvittelin, että kuohuu vähän aikaa. En osannut aavistaa, että siitä tulee asia, joka vain jatkuu.
NAISPAPIT kokevat kohun hyvin kielteisesti. Osa suree syrjittyjen kollegojen puolesta, osaa ärsyttää kirkon sanoman jääminen paitsioon.
– Koska meillä Lappeenrannassa ei ole ongelmia, en kaipaa laajempaa keskustelua. Ymmärrän, että muualla on toisenlaisia tilanteita, sanoo Sammonlahden seurakunnan pastori Hanne Lukkari.
Rautjärven kappalainen Anne Kauppinen ihmettelee aiheen esillä pysymistä, kun naispapit on käytännössä suurimmaksi osaksi hyväksytty.
– Papit nousevat samoin iltapäivälehtiin, jos yksi pappi tekee jotain väärin.
Ryösö toivoo rauhallista rinnakkaineloa ja pelkää konfliktien ja kovien otteiden lisääntymistä.
– Sitä on havaittavissa ja se on surullinen tie. Ristiriitaa on kaikkialla, jos sitä haluaa etsiä. Nykytilanteesta puuttuu hyväksyntä ja rakkaus.
RUOKOLAHDEN kappalaista Ulla Soikkelia huolestuttavat kärhämän seuraukset.
– Työvoimapula uhkaa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Alalla tarvitaan vielä kaikki naisenergia.
Soikkeli toteaa, että pappi tekee työtään persoonalla, ja naisissa ja miehissä on sekä hyviä että huonoja pappeja.
Hirvi uskoo, että persoonan käyttö altistaa ristiriidoille. Vahvat hahmot herättävät myös kielteisiä tunteita.
Lappeenrannan seurakunnan kappalainen Eeva Sisko Vaalgamaa uskoo esillä olevan naisen saavan aina palautetta, ammatista riippumatta.
Hänen lähipiirissään on tunnettu naispappeuden vastustaja. Aviomies Lauri Vaalgamaa työskentelee kirkkoherrana Lemillä, missä ei ole naispappia.
– Aluksi oli vaikeaa. Se auttaa, että molemmilla on oma virka ja tehtävä ja eri työnantaja, Eeva Sisko Vaalgamaa kertoo.
Hän sanoo oppineensa tilanteessa itsenäiseksi ja rohkeaksi oman tiensä raivaajaksi.
AKTIIVISISTA seurakuntalaisista valtaosa on naisia. Anne Kauppinen arvioi, että tilaisuuksissa on miehiä neljännes. Moni näkee molempia sukupuolia edustavan papiston hyväksi.
– Ei tule ongelmia, kun on vaihtoehtoja, ketä voi pyytää, Vaalgamaa sanoo.
Ritva Tamminen on seurakuntansa ainoa pappi. Hän ei ole kuullut, että kukaan olisi kaivannut miespuolista vaihtoehtoa.
– Minut on otettu hyvin lämpimästi vastaan, ja tilanne on tuntunut niin luontevalta, ettei kukaan ole edes maininnut asiasta.
Tammisen mukaan naiseudesta on etua. Seurakuntalaiset uskaltavat lähestyä. Naispapit kertovat, että heidän puoleensa käännytään usein aroista asioista puhuttaessa sekä kaste- ja vihkitehtävissä. Ulla Soikkeli lisää listaan kuoleman läheisyyden.
– Saattohoitotilanteissa ja sururyhmissä nainen tuntuu olevan mieluisa. Ehkä monet kokevat, että nainen osaa asennoitua tilanteeseen ja sopii istumaan vuoteen viereen ja pitämään kädestä.
Kuvateksti
Naispappien mielestä ongelmat yksittäisissä seurakunnissa leimaavat koko kirkon.
Kuva: PÄIVI VIRTA-SALO