ANU PYYHTIÄ
LAPPEENRANTA. Kasukkalalaisisäntä kätki rahansa 1700-luvulla niin varmaan jemmaan, että jälkeläisiltä meni melkein 300 vuotta löytää perintörahat. Vähällä oli, etteivät rahat jääneet nytkin lannan alle, sillä ne löytyivät lietelantasäiliötä varten kaivetusta kuopasta.
Kaipian tilan nurkalta Kasukkalasta löydettiin torstaina 15,5 Ruotsin taaleria. Kyseessä on summa, jolla olisi 1700-luvulla saanut ainakin kaksi hevosta tai lehmää, arvioi museointendentti Jukka Luoto. Rahat lähetetään Museovirastoon tarkempia tutkimuksia varten.
Taalerit ovat vuosilta 1710-1734. Ne ovat kupariplootuja, joista suurimmat ovat kooltaan 20 kertaa 20 senttiä. Rahat oli pakattu tuohikoriin, josta oli vielä jäänteitä jäljellä.
Luoto arvelee, että rahojen kätkeminen saattaisi liittyä pikkuvihan aikaan ja Lappeenrannan taisteluun, joka käytiin vuonna 1741.
– Silloin kasakoita liikkui vähän joka kylässä pahanteossa. Rahat ovat voineet olla säästössä pahan päivän varalle, ja kun levottomat ajat ovat koittaneet, isäntä on katsonut parhaaksi kätkeä ne maanpoveen.
Toinenkin skenaario on mahdollinen.
– Talonpojilla ei ollut tuolloin luottamusta rahanarvoon. He katsoivat, että omaisuus oli viisaampi kätkeä maahan, jotta se säilyttäisi arvonsa. Siksi kätköjä on olemassa myös sellaisilta ajoilta, jolloin mitään levottomuuksia ei ole ollut.
Ruotsin ajan aarteita on löytynyt paljon enemmän Suomesta kuin Ruotsista, sillä täällä venäläisten vaara oli ilmeinen.
Luodon mukaan löytö on eteläkarjalaisittain huippuluokkaa eikä hän ole 16 vuoden aikana törmännyt vastaavaan. Niin harvinainen se ei kuitenkaan ole, että Museovirastolla olisi syytä lunastaa rahoja itselleen.
Kaipian suku on asunut tilaa ainakin vuodesta 1662. Sukupuuta tutkailemalla on mahdollista arvailla, kuka esi-isistä aarteen on kätkenyt.
Suurimmat spekulaatiot kohdistuvat Niilo Yrjänpoikaan, joka oli talon isäntänä 1726-1742, kuolemaansa asti. Koska kuolo on korjannut Niilon pian pikkuvihan jälkeen, voi olla, että aarteen salaisuus on mennyt epähuomiossa hänen mukanaan hautaan.
Aarre ei ole viivästyttänyt navettatyömaata, vaikka museoväki kävikin paikalla haravoimassa metallipaljastimilla. Sen avulla ei myöskään ole tarkoitus rakennuttaa lisäsiipeä navettaan.
– Jos nää euroiksi muuttaisi, ne olisi äkkiä mennyt. Niiden arvo on kuitenkin se historia, ja olisi kiva, jos ne säilyisivät jälkipolville, Kimmo Kaipia sanoo.
KUVATEKSTI
MIKA STRANDÉN
Kimmo Kaipian navettatyömaalta löytyi yllättäen aarre 1700-luvulta.