JUUSO ALA-KYYNY
LAPPEENRANTA. Elokuussa 1999 Pave Maijanen esiintyi kolmen muun Mestarin, Kirkan, Hectorin ja Pepe Willbergin, kanssa Olympiastadionilla 36 000 ihmiselle. Mestarit oli ensimmäinen suomalainen Olympiastadionilla konsertoinut yhtye.
Tänä lauantaina Ravintola Raittisessa Maijanen laulaa vähemmälle väelle, ja lavallakin nähdään vain mies ja kitara.
– Mä oon kiertänyt pieniä baareja jo monta vuotta. Ne ovat olleet ihan peruspaikkoja mulle koko ajan. Parhaimmillaan ne ovat hirveän hauskoja ja hyväntuulisia juttuja, Lappeenrannan Unicef-vuoden kumminakin toimiva Maijanen sanoo.
YLEISÖKONTAKTI on kapakassa toista kuin stadionilla. Baarisoitossa on aina mukana hitunen ”takapihan standupia”.
– Kaikilla keikoilla on keskityttävä vuorovaikutuksen aikaansaamiseen, mutta näillä soolokeikoilla se tapahtuu hirveän luontevasti. Ihmiset ovat kovia kommentoimaan, ja asioista täytyy ottaa kiinni salamannopeasti. On oltava valmiina mihin tahansa.
Sammonlahden pubi on kuitenkin tuttu paikka lappeenrantalaislähtöiselle muusikolle.
– Mä oon varmaan jo kolmatta kertaa Raittisessa. Se on ihan normaali lähiökapakka, jossa on räväkkä ja ilonen meininki viikonloppuisin.
BAARISSA porukka kärttää artistilta omia suosikkejaan.
– Multa pyydetään eniten näitä suosituimpia, Pidä huolta, Lähtisitkö, Jano… Mä oon aina sanonut, että jos toiveet ovat kohtuullisia ne täytetään. Mut nää edellä mainitut biisit, tottakai mä esitän ne.
Yhtä biisiä lauantaina ei kuulla. Euroviisujumboksi 1992 jäänyt Yamma yamma on saanut viettää hiljaiseloa 1990-luvun alun jälkeen.
– Sen jälkeen oon esittänyt biisin yhden ainoan kerran, silloin, kun oltiin Mestareiden kanssa Tampereella. Sitä pyydetään aina silloin tällöin. Se on kuitenkin sellanen biisi, ettei se oikein irtoa yhden miehen systeemillä, Maijanen sanoo.
Maijanen kokee Euroviisut muutenkin hyvin etäiseksi asiaksi.
– En oo seurannu. Euroviisu-hommassa ollaan nykyään hyvin kaukana alkuperäisestä ajatuksesta, siis siitä, että pyrittäisiin esittelemään jotain kansalliseen identiteettiin liittyvää asiaa musiikissa. Suurin osa jengistä laulaa englanniksi. Ja nehän ovat rokkikisat nykyään.
PARI VUOTTA sitten ilmestyi uudelleen kasatun Rock’n’Roll Bandin live-levy. Maijasen edellisestä soolo- tai studiolevystä on aikaa kuitenkin jo seitsemän vuotta.
– En oo pitkään aikaan enää tehnyt pop-biisejä. Mulla on tällä hetkellä sellainen olo, että levyjen tekeminen ei kiinnosta mua lainkaan.
– Mut mä oon hirveän innoissani tästä esiintymisestä ja ihmisten parissa pyörimisestä. Se on nyt tää juttu, Maijanen sanoo.
Maijanen on esittänyt viime vuosina soolokeikkojensa ohella Polaris-jousikvartetille sovitettuja Unto Kupiaisen (1909-1961) runoja. Maijasta on kuultu myös Daltons- ja Rock’n’Roll Band -yhtyeissä.
Sitten kun Maijasta alkaa taas levynteko inspiroimaan, luvassa on mitä todennäköisimmin juurevaa bändimusiikkia.
– Kyllä mua jollain tapaa hehkuttaa toi todella jykevä rokkimateriaali. Daltonsin ja Rock’n’Roll Bandin riemukkailla keikoilla huomasin, että tää väkevämpi matsku vois olla se juttu.