TENHO TIILIKAINEN
Nuoret työväenyhdistysaktiivit näyttävät vihreää valoa Imatran kolmen SDP:n paikallisosaston yhdistämiselle. Kolmen työväenyhdistyksen sijasta Imatralla voisi heidän mielestään toimia yksi iso avarakatseinen koko kaupungin yhdistys.
Nuoria aktivisteja ei kuitenkaan ole määrällisesti paljon puolueyhdistyksissä. Sukupolvenvaihdos on työväenluokassakin pitkä – joidenkin mielestä jopa turhauttavan pitkä – prosessi.
Pitkä on ollut myös yhdistysten yhdistymisen synnyttämishistoria. Ajatus on kaukaa viime vuosituhannelta. Edellinen vakava yritys Imatrankosken (Imatran Sosialidemokraatit ry), Tainionkosken (Imatran Työväenyhdistys ry) ja Vuoksenniskan (Vuoksenniskan Työväenyhdistys ry) yhdistysten yhteen naittamisesta tehtiin runsas vuosikymmen sitten.
IMATRAN työväenyhdistyksessä toimiva ja yhdistyksen hallitukseen kuuluva Tiina Lindroos toivoo, että vuodet olisivat kypsyttäneet entiset epäilijät yhdistymiselle suosiolliseksi.
– Tätä yhdistymisasiaa on todellakin jauhettu jo tosi pitkään. Kymmenen vuotta sitten moni oli yhdistymisen kannalla, mutta se ei vain toteutunut. Ei löytynyt yhteistä tahtoa.
Lindroos uskoo, että yhdistymisestä seuraava muutos oli joillekin liian suuri ja pelottava.
– Muutokset pelottavat aina, eikä riittävää valmiutta muutokseen ollut.
Tiina Lindroos on valmis keskustelemaan ja selvittämään yhdistymiseen liittyvät asiat.
– Meidän pitäisi yhdistyä. Nyt käsittelemme eri yhdistyksissä samoja asioita, ja se on joskus aika turhauttavaa.
Lindroos sanoo hyvin ymmärtävänsä myös yhdistymistä vastustavia.
– Jokaisella yhdistyksellä on oma kunniakas historiansa. Jokaisella yhdistyksellä on myös oma tapansa toimia.
Lindroosille on sinällään sama tapahtuuko yhdistyminen yhteen yhdistykseen sulautumisen vai kokonaan uuden yhdistyksen perustamisen kautta.
– Pääasia, että löydämme toimivan ratkaisun. Ei sillä ole väliä olemmeko osa jotain vanhaa vai jotain uutta.
KOLMEN eri yhdistyksen olemassa ololla ei ole Tiina Lindroosin mielestä ollut juurikaan negatiivista vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.
– Toki jokaisella yhdistyksellä voi olla oma näkökanta asioihin, mutta keskustelemalla yhteinen näkökanta on yleensä löytynyt. Kieltämättä, jotkut toisen yhdistyksen kannanotot ovat saattaneet jossain toisessa yhdistyksissä herättää lievää ihmetystä.
Yhdistymisellä voidaan Lindroosin mielestä koota voimia yhteen, keventää hallintoa ja byrokratiaa. Yhdistymisellä on kuitenkin myös vaaransa, joista pienin ei ole jäsenistön mahdollinen passivoituminen.
– Kolmen yhdistyksen pyörittäminen vaatii kolminkertaisen määrän aktiivitoimijoita yhteen yhdistykseen verrattuna. Jos yhteen yhdistykseen mennään, niin silloin meillä on oltava alueellisia toimintaryhmiä, jotta läheisyysperiaate toteutuu.
IMATRAN Sosialidemokraatit ry teki muutama aika sitten kevätkokouksessaan esityksen yhdistymisneuvottelujen aloittamisesta. Yhdistyksen hallitukseen kuuluva Saana Helminen ei ollut kyseisessä kokouksessa mukana, mutta antaa tukensa esitykselle.
– Kyllä tämän kokoisessa kaupungissa kolme työväenyhdistystä on liikaa. Ymmärrän hyvin, että yhdistykset ovat syntyneet historiallisista syistä Imatran kolmen keskustan ympärille. Kyse on ollut osittain maantieteestä. osittain omassa kaupunginosassa toimimisesta. Tänään tilanne on toinen.
Helminen ei halua kieltää eri yhdistysten arvoa, upeaa historiaa ja paikallista merkitystä.
– Oma paikallinen työväenyhdistys on ollut usealle, ja on edelleen, tärkeä juttu. Yhteen yhdistykseen siirtyminen toisi minusta kuitenkin selkeyttä tällä hetkellä vähän sekavaan tilanteeseen. Ei kaikki muutos ole pahasta.
Helmisen mielestä viisain ratkaisu on perustaa kokonaan uusi yhdistys ja lakkauttaa nykyiset kolme yhdistystä. Tällöin ei kenellekään tule tunnetta pakkoliitoksesta.
Uusi yhdistys saattaisi myös vaimentaa eri yhdistysten ja niissä toimivien ihmisten välistä ristiaallokkoa, jonka olemassa oloa Helminen ei halua kokonaan kieltää.
– Varmaan yhdistysten välillä on ollut myös pientä kissanhännän vetoa. Tarvitaan myös uusia tekijöitä. Kenties uusi yhdistys pystyy houkuttelemaan toimintaan lisää nuoria.
IMATRAN kasvatus-ja opetuslautakunnan jäsen Heidi Kyyrö luonnehtii itseään hyvinkin epäpoliittiseksi henkilöksi.
Heidi Kyyrö on Vuoksenniskan työväenyhdistyksen jäsen, mutta ei pidä itseään mitenkään erityisen aktiivina puolueasioissa. Vuoksenniskalla syntyneelle Kyyrölle VTY oli kuitenkin luonnollinen valinta työväenyhdistyksistä.
Kyyrö on pohtinut omaa asemaansa lautakunnassa sekä yhdistyksessä.
– Vaikka olen kauhean kova puhumaan, niin niillä foorumeilla iskee epävarmuus sanomisistani. Onko sanomallani todellista merkitystä?
Kyyrö haluaa myös nuorten mielipiteille painoarvoa. Siitä toteutuuko tämä SDP:ssä Imatralla parhaiten yhdessä vai kolmessa yhdistyksessä, hän ei ole varma. Kyyrö sanoo olevansa vähän skeptinen asian suhteen.
– Yhdessä yhdistyksessä samat ”vanhat jäärät” olisivat kuitenkin päättäjinä johtavilla paikoilla. Mikään ei välttämättä muuttuisi. Tunnustan olevani myös vähän nostalgiaan taipuvainen, miksei yhdistyksiä voisi olla kolmekin. Ainakin, jos niissä riittää toimijoita ja ne pystyvät tekemään luontevaa yhteistyötä. Kyyrön mielestä yhdistyminen pitää tapahtua kokonaan uuden yhdistyksen siipien alla.
– Se olisi selkeä ja reilu ratkaisu. Yhdessä suuressa yhdistyksessä voisi toimintaa hajauttaa niin, että jäsentemme asiantuntijuus hyödynnettäisiin täysimääräisesti.
MARLEENA LIIKKANEN
Kuvateksti
Vuoksenniskalainen Heidi Kyyrö (ylhäällä) ei ole varma siitä, muuttuisiko loppujen lopuksi mikään, jos työväenyhdistykset yhdistyisivät Imatralla. Imatran työväenyhdistyksen Tiina Lindroos (alhaalla vas.) ymmärtää hyvin myös yhdistymistä vastustavien kantoja. Jokaisella yhdistyksellä on oma kunniakas historiansa. Imatran sosialidemokraattien Saana Helminen (alhaalla oik.) haluaa rakentaa yhteisen yhdistyksen kokonaan uudelle perustalle, ei entisten raunioille.