Saarna puuroutui remontin jälkeen

Akustiikka toimii vajavaisesti peruskorjatussa Lappeenrannan kirkossa. Musiikki kuuluu hienosti, mutta puheesta ei tahdo saada selvää. Asiaa aiotaan korjata pehmeillä, ääntä imevillä materiaaleilla.

VIRPI KOIVISTO

LAPPEENRANTA. Kirkkokansa on saanut höristellä korviaan toden teolla Lappeenrannan kirkossa yli kuukauden ajan. Kirkkosalin peruskorjaus valmistui huhtikuussa, mutta akustiikka ei toimikaan toivotulla tavalla uudistetussa salissa.

– Sanat ja lauseet menevät yhteen kaiun vuoksi, ja puhetta on erittäin vaikea seurata. Edellinen lause on vielä menossa, kun uutta tulee jo niskaan, Lappeenrannan seurakunnan kirkkoherra Juha Tiihonen kuvailee ongelmaa.

Puhe puuroutuu kirkkosalin keskiosassa suuren kupolin alla, missä suurin osa penkeistä sijaitsee. Sivupenkeille, parville ja urkuparven alle kuuluu paremmin.

LAPPEENRANNAN kirkon korjaussuunnitelman laati arkkitehti Sami Vuorinen. Hänen mukaansa akustiikan ongelman ydin piilee kirkon muodossa ja rakenteissa, jotka ovat erityisen huonoja puheääntä ajatellen.

Symmetrinen kirkkosali ja holvikaaripinnat aiheuttavat sen, että kaikuja tulee joka suunnasta ja ne keskittyvät kirkon keskialueelle. Lappeenrannan kirkon pinnat ovat kovia kivipintoja, jotka eivät vaimenna ääntä, toisin kuin esimerkiksi puupinnat Lappeen kirkossa.

Näihin rakenteisiin ei remontissa kuitenkaan puututtu. Miksi puhe sitten puuroutui entisestään remontin jälkeen, siitä ei ole varmuutta.

VUORINEN arvelee ongelman syyn johtuvan sähköisestä äänentoistosta, jota uusittiin remontissa. Siitä vastasi Sami Muilu Deivox Oy:stä.

Muilu ei usko, että sähköinen äänentoisto selittää puheen puuroutumisen.

– Sähköinen äänijärjestelmä ei pysty vähentämään ääniä, ainoastaan lisäämään niitä, Muilu muistuttaa.

Hän arvelee syyn äänen huonontumiseen löytyvän siitä, että remontin yhteydessä poistettiin salista pehmeitä materiaaleja, jotka vaimensivat ääntä. Salista katosivat pehmusteet penkkien ja urkuparven alta, kokolattiamatot, katos saarnatuolin yltä sekä käytävämatto.

– Nyt saliin on tavalla tai toisella hankittava pehmeitä pintoja, jotta saadaan kaikua vähemmälle. Sen jälkeen katsotaan äänentoiston osuus, kirkkoherra Tiihonen sanoo.

Arkkitehti Vuorisen mielestä pehmeiden materiaalien poisto ei riitä selittämään muutosta puheen kuuluvuudessa.

– Puheäänet ovat pitkätaajuisia, eivätkä ohuet materiaalit riitä vaimentamaan niitä.

Vuorisen mukaan kirkon kaikuongelmaa ei saa kokonaan pois millään.

– Kirkot ovat kaikuisia paikkoja, ja niiden kuuluukin olla sellaisia. Ainoa ratkaisu kaikuun on saada kirkkosali täyteen kuulijoita, Vuorinen sanoo.

ONNEKSI akustiikan muutoksella on ollut hyviäkin seurauksia. Laulu ja soitto soivat upeasti, ja kuulolaitteella kuulee entistä paremmin koko kirkossa.

Uudistuneen kirkon siunaustilaisuudessa paikalla oli 450 ihmistä, ja piispan puhe kuului hyvin. Tavallisessa jumalanpalveluksessa väkeä on ollut 150–200, mikä ei riitä poistamaan kaikua.

Erään jumalanpalveluksen alkutervehdyksessä kirkkoherra Tiihonen kokeili, miten eri puhetavat toimivat salissa. Oikein hitaasta puheesta seurakuntalaiset saivat hieman paremmin tolkun. Verkkainen puhuminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa.

– Kun oikein liioitellusti hidastaa puhetta, menee puhuminen luonnottomaksi ja elävyys kärsii, Tiihonen sanoo.

Kirjoittaja:
Virpi Koivisto