VIRPI KOIVISTO
LAPPEENRANTA. Lappeenrantalaiset eivät arvosta omaa teatteriaan. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei uskalleta mennä katsomaan, ellei näytelmää ensin kehuta muualla. Näin sanoi Lappeenrannan kaupunginteatterin väistyvä johtaja Antti Majanlahti Etelä-Saimaassa keskiviikkona.
Mutta mitä vastaavat lappeenrantalaiset teatterijohtajan kritiikkiin?
Tässä tapauksessa teatterinjohtaja on osunut aivan oikeaan, olen todella huono teatterinkävijä, tunnustaa lounaalle matkalla oleva Matti Hujanen.
Hujanen kävi viimeksi teatterissa muistaakseen viisi tai kuusi vuotta sitten. Näytelmän nimi on jo unohtunut, mutta siinä taisi näytellä Mikko Kivinen.
Minä en vain ole jostain syystä kasvanut teatterissa käymiseen. Siihen pitäisi kasvattaa pienestä pitäen. Valitettavasti en ole omia lapsianikaan kasvattanut siihen, Hujanen vastaa.
Hujanen pitää kuitenkin tärkeänä sitä, että kaupungissa on oma teatteri. Hänen mielestään urheilu- ja kulttuuritarjonta ovat molemmat tärkeitä tekijöitä, kun ihminen valitsee kotipaikkakuntaansa. Hänestä näytelmiä ei myöskään pitäisi valita puhtaasti taloudellisilla perusteilla.
Millainen näytelmä sitten saisi Hujasen teatterikatsomoon?
Tähän en edes käy vastaamaan. Jos minä näin vähän käyn teatterissa, niin minun vaatimusten mukaan ei kannata tarjonnasta päättää. Laidasta laitaan olen vieroksunut näytelmiä.
MYÖS KIRJASTOSTA ulos astuva Anu Posti tunnustaa olevansa huono teatterinkävijä. Hän käy teatterissa harvakseltaan, yleensä vain jos joku on järjestänyt teatteri-illan.
Toisaalta aika hurjaa kritiikkiä, Posti kommentoi Majanlahden arviota lappeenrantalaisista.
On täällä varmaan monia sellaisia, joita ei teatteri paljon kiinnosta, mutta ei minun mielestä voi yleistää.
Posti kävi viimeksi teatterissa syksyllä katsomassa Pirkko Saision Koivu, sputnik ja tähti -näytelmän. Postin mielestä näytelmä oli mielenkiintoinen, vaikka välillä oli vaikea pysyä kärryillä.
Parhaiten Postin saisi teatteriin kuitenkin komedia.
PIRKKO JA PERTTI Kekäläinen ehtivät pikaisesti kommentoida Majanlahden puheita, ennen kuin rientävät tapaamiseen.
Aika terävästi sanottu. Mutta sanoisin, että totta toinen puoli. Teatterissa on ylämäkiä ja alamäkiä, Pertti Kekäläinen sanoo.
Niinhän se on aina ollut, Pirkko Kekäläinen lisää.
Majanlahden aikana Kekäläiset ovat käyneet teatterissa hieman tavallista harvemmin. Se ei kuitenkaan johdu niinkään ohjelmistosta vaan elämäntilanteesta.
Viimeksi pariskunta kävi teatterissa maaliskuussa katsomassa Victor/Victorian, ja se olikin heidän mielestään aivan erinomainen.
Lappeenranta on teatterin suhteen aina ollut vaikea paikka. Teatteri on valitettavasti sotkeutunut politiikkaan, ja sitä sen ei pitäisi tehdä. Jos et ole oikeaoppinen poliittisesti, saat huomata paljon esteitä. Tämä koskee siis teatterinjohtajia, Pertti Kekäläinen sanoo.
TEATTERINJOHTAJA KRITISOI lappeenrantalaisia myös siitä, että he arvostavat vain vierailevia julkkiksia, eivät oman kaupungin näyttelijöitä.
Tietysti kaikki julkkikset kiinnostavat enemmän, jos ei tunne muita, Maria Viitola toteaa tähän.
Viitola käy teatterissa harvoin, viimeksi vuosia sitten koulun kanssa.
Musikaalia tai tanssiteatteria menisin katsomaan.
Antti Majanlahden esittämää kritiikkiä
Kun näille ei tunnu kelpaavan mikään. Tässä joutuu miettimään, kiinnostaako teatteri tässä kaupungissa tarpeeksi ihmisiä.
Tässä kaupungissa ollaan kiinnostuneita asioista vasta sitten kun ne on jossain muualla hyviksi havaittu.
Pienuudessa kytee sitten vanhoillisuus, mikä näkyy meillä teatterissa niin että haluttaisiin nähdä aina vaan tuttua ja turvallista.
Helsingistä kun tulee vierailuesitykseen televisiosta ja juorupalstoilta tuttuja näyttelijöitä, on katsomo heti täynnä. Mutta omia näyttelijöitä, omaa teatteria ei arvosteta.
Lähde: Etelä-Saimaa 23.5.