Hän uskoo joukkohautaan

Taipalsaarelainen sotaveteraani Niilo Toivola tuntee väitetyn joukkohautapaikan kuin omat taskunsa. Alueella on suuria sodanaikaisia hiekkakaivantoja, joista olisi voitu ottaa täytettä hautaan.

VIRPI KOIVISTO

Sotaveteraani Niilo Toivola osoittaa laajaa kuoppaa Ruotsilansupan rinteessä. Kuopalla on leveyttä lähemmäs 15 metriä. Rinteestä on selvästi kaivettu hiekkamaata ja paljon.

– Tämä on sodan aikana tehty, mutta mitä varten, Toivola kysyy.

Joukkohaudan peittämiseen, kuuluu hänen arvauksensa. Muuta selitystä on vaikea keksiä. Viereiselle lentokentällä ei tarvittu hiekkaa vaan savea kentän korjaamiseen. Näillä soraharjujen alueella hiekan kuskaaminen kaukaa olisi tarpeetonta. Niinpä Toivola uskoo, että kaivettu hiekka on käytetty ihan lähellä.

NIILO TOIVOLA on asunut melkein koko ikänsä Taipalsaaren Peltoissa kahden kilometrin päässä vanhalta lentokentältä. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa. Sotaveteraani muistaa hyvin myös sen, millaista alueella oli kesällä 1944.

Tuona kesänä turkulainen sotaveteraani Lauri Lindqvist joutui kertomansa mukaan osallistumaan kymmenien vainajien hautaamiseen. Lindqvist arvelee salaperäisen hautaamisen tapahtuneen juuri tässä Ruotsilansupassa, jossa nyt seisomme Toivolan kanssa.

– Tarina on niin vahvasti kerrottu, että minä en epäile yhtään, etteikö jossain olisi joukkohauta, Toivola kommentoi Lindqvistin puheita.

Toivolan mukaan hauta saattaisi kuitenkin yhtä hyvin sijaita läheisessä Piispalansupassa. Siellä nimittäin sijaitsi myös sauna, jonka Lindqvist muisti olleen Ruotsilansupassa.

Muuten Lindqvistin tarkat muistikuvat alueesta pitävät Toivolan mukaan hyvin kutinsa, aina lentokoneiden sijoittelua myöten.

TOIVOLAN MIELESTÄ näytöt joukkohaudan olemassaolosta ovat niin vahvat, että asia olisi syytä tutkia. Hautojen peittämiseen tarvitaan maata, ja sitä on todennäköisesti otettu läheltä. Siksi Toivolan mielestä pitäisi ensin tutkia kaivantojen lähistöt.

Tällaisia sodanaikaisia kaivantoja Toivola on löytänyt kolme: kaksi Ruotsilansupasta ja yhden Piispalansupasta. Niiden lähistöltä löytyy myös jyrkkiä rinteitä, joiden laelle pääsi hyvin autolla ja joista ruumiit olisi voitu kaataa monttuun.

– Helppohan se on kauhakuormaajalla siirtää maata. Kentällä oli koneita vaikka kuinka paljon, sillä lentokenttää piti jatkuvasti korjailla.

Toivola ymmärtää hyvin, miksi Lindqvist ei ole puhunut joukkohaudasta aiemmin.

– Siihen aikaan salassapito oli vakava juttu.

TOIVOLA ITSE palveli viimeisenä sotakesänä 1944 kaukopartiomiehenä Kannaksella lähinnä tiedustelutehtävissä. Taipalsaaren lentokentällä hän kävi tuona kesänä kolmasti hakemassa ilmakuvia. Niistä kaukopartiomiehet näkivät, miten vihollinen on sijoittanut muun muassa tykistöt ja vartiointipaikat.

Kaukopartio oli vapaaehtoinen yksikkö, johon tulijoilta vaadittiin rautaista kuntoa ja hyvää uimataitoa. Toivola olikin erinomainen uimari.

– Luulen, että lähiseudulta saa hakea toista. Sukellusennätykseni on lähes 60 metriä, ja vieläkin uimahallin rata menee kerralla päästä päähän, 83-vuotias veteraani kehuu.

KEITÄ NIILO Toivola sitten uskoo haudatun Taipalsaarelle?

– Kyllä ne niitä karkureita oli, ehdottomasti niitä.

Laittomiin teloituksiin Toivola ei kuitenkaan usko. Ei myöskään siihen, että teloitettuja olisi ollut satoja.

– Sitä olen epäillyt koko ajan. Melko varmasti tiedän, että meidän divisioonasta ei neljää enempää teloitettu, ja ne tapahtui kaikki linjassa.

Sota-aikana Toivolalla ei ollut aavistustakaan mistään mahdollisista joukkohaudoista. Se kuitenkin jäi hänen mieleensä, että Lappeenrannassa oli kesällä 1944 valtava määrä sotapoliiseja.

– Minkä takia niitä niin paljon oli, hän ihmettelee.

TOIVOLA TUNSI edesmenneen Keijo Koistisen, joka tutki innokkaasti Huhtiniemen arvoitusta. Toivola ja Koistinen olivat mökkinaapureita, kalastivat ja sukelsivat yhdessä. Joskus he myös keskustelivat Huhtiniemen teloituksista.

– Keijo vetosi aina Tapanaisen jäämistöön, hänellä oli vain kuultua tietoa. Hän oli vähän ylivilkas luonne, eikä kaikkia ajatuksia kannattanut ottaa täydestä, Toivola kertoo ystävästään.

Taipalsaarella hävittäjälentolaivueessa palvellutta Lindqvistiä Toivola sen sijaan ei tuntenut. Valitettavasti vuonna 1944 vieressä räjähtänyt kranaatti on rappeuttanut Toivolan kuulon niin, ettei puhelinkeskustelu veteraanien kesken onnistu.

– Olisi mukavaa, jos Lindqvist voisi tulla itse paikan päälle. Haluaisin kysyä häneltä monia asioita.

MIKA STRANDÉN

Kuvatekstit

Lähellä vanhaa lentokenttää asuva Niilo Toivola uskoo, että Lauri Lindqvist oli hautaamassa teloitettuja karkureita.

Toivola piirsi lentokentän alueesta kartan ja merkitsi rastilla paikan, josta on sota-aikana kaivettu koneella maata.

Ruotsilansupan rinteessä on laaja koneella kaivettu monttu. Mihin tästä otettu hiekka on käytetty, kysyy Niilo Toivola.

Kirjoittaja:
Virpi Koivisto