OUTI SALOVAARA
Tässä paikan on pakko olla. Sulo Kannelniemi ja Pauli Lehtonen ovat asiasta samaa mieltä ja täysin varmoja.
Jos turkulaisen sotaveteraani Lauri Lindqvistin tarina pitää paikkansa, muutaman kymmenen suomalaissotilaan matkan pää heinäkuussa 1944 oli paikoin jyrkkäreunaisen Ruotsilansupan pohjalla Peltoin kylässä, supan poikki kulkevan vanhan maantien varressa.
Lindqvist kertoi olleensa hautaamassa 30-40 teloitetuksi epäilemäänsä sotilasta nykyisen armeija-alueen laitamilla aivan nykyisen Sillanmäentien vieressä.
Lindqvist on piirtänyt muistinvaraisesti karttoja hautapaikasta, joiden perusteella voi vielä nykyäänkin päätellä, missä 17-vuotias sotilas joutui kalkitsemaan ja heittämään mätänemistilassa olevia sotilaita supan reunalta. Sotilaat oli tuotu paikalle kuorma-auton vetämissä heinähäkeissä.
– Tästä vainajat on täytynyt kuljettaa. Mistään muualta tähän suppaan ei silloin ole voinut ajaa autolla kuin tätä tietä. Supan poikki ei autolla silloin päässyt, koska toinen puoli oli liian jyrkkä. Kuorma-auton on täytynyt pysähtyä tähän, miettivät Kannelniemi ja Lehtonen.
– Tästä ajoi silloin linja-autokin Suur-Saimaan lomakylästä Leväseen, muistelee Kannelniemi.
Mäntykangas suppineen on muuttunut yli 60 vuoden takaisista ajoista. Uusia teitä risteilee siellä täällä, mutta Kannelniemi ja Lehtonen erottavat entisajan tienpohjan uusista.
Miehet asuvat vain parin kilometrin päässä teloitettujen hautapaikaksi epäillystä Ruotsilansupasta. Kesällä 1944 he olivat kymmenkesäisiä pojan naskaleita, joita lähellä sota oli monin tavoin.
Kannelniemen kotitalon pihapiirissä oli pommivarasto, ja talvisotatalvena 1940 molemmat joutuivat evakkoon, kun koteihin asutettiin sotilaita. Lehtoset olivat evakossa Pönniälässä ja Kannelniemet Kurhilassa.
– Meillä tupa oli yhdeksän kertaa yhdeksän metriä, ja siinä asui 70 sotilasta. Tupaan laitettiin kolmeen riviin kaksikerroksisia sänkyjä, muistelee Kannelniemi.
Armeijan hävittäjälentolaivueen tukikohta oli mäntykankaalla, jossa nytkin on sotilasalue, tosin isompana kuin sota-aikaan. Sotilaslentokenttää alettiin rakentaa 1939, ja sieltä hävittäjäkoneet lähtivät tiputtamaan Neuvostoliiton pommikoneita.
– Aina ne hävittäjät tulivat takaisinkin. Hyvin vähän niitä tippui, kehuvat miehet suomalaislentäjiä.
Sodan aikana venäläinen kone syöksyi puuhun lentokentän luona, ja kaksi venäläissotilasta kuoli. Heidät haudattiin kentän laitaan, missä lapset sodan jälkeen pelasivat jalkapalloa.
– Monesti me lapset kävimme katsomassa venäläisten hautaa, Kannelniemi sanoo.
1970-luvulla hän lähti oppaaksi näyttämään hautapaikkaa. Venäläissotilaat nostettiin ylös ja haudattiin Korkea-ahoon venäläissotilaiden hautausmaahan.
Sotilasalueella ja kylässä oli neuvostoliittolaisia sotavankeja. He rakensivat lentokenttää, tekivät heinätöitä, leikkasivat ruista ja mitä milloinkin – ja viihtyivät hyvin. Lehtosen ja Kannelniemen mukaan monet olisivat halunneet jäädä Suomeen.
Sotilasalueen puolelle on jäänyt myös lähellä sijaitseva Hulkkosen perheen entinen koti Matinaho, jossa Lauri Lindqvist kertoi käyneensä armeija-aikaan heinätöissä. Matinahon entisten heinäpeltojen poikki kulkee nyt Sillanmäentie.
Kesäaurinko paistaa kirkkaasti ryteikköiseen suppaan, ympärillä lentävä käki päästää kukunnan silloin tällöin. Ryteikkö vaikenee 63 vuoden takaisista tapahtumista.
Kuvateksti
Sulo Kannelniemi seisoo paikassa, johon Lauri Lindqvistin tarinan ja hänen piirtämiensä karttojen perusteella heitettiin kymmeniä sotilaita joukkohautaan 1944.
Kuva: JOHANNA KANNASMAA