Kelkkailijat eivät tyydy vastustajien perusteisiin

Vilja kasvaa, marjaa voi poimia ja hiljaisuudesta voi nauttia, vaikka virallinen reitti toteutuisikin.

TUULI OJAKANGAS

ETELÄ-KARJALAN virallisen moottorikelkkareitin vastustus kumpuaa vanhoista harrastuksen häiriköinniksi mieltävistä asenteista. Tätä mieltä on kelkkailuharrastaja ja Joutsenon kelkkailijat

-kerhon virkistysvastaava Matti Latvanen.

– Kelkkailu pitäisi asettaa samalle viivalle muiden harrastusten kanssa. Nytkin virallisen kelkkailureitin vastustajat tukeutuvat sellaisiin argumentteihin, joiden perusteella pitäisi tasapuolisuuden nimissä kieltää veneily sekä rekalla ja lentokoneella ajaminenkin.

Latvasen mielestä vastustajien perustelut eivät perustu tosiasioihin.

– Ei moottorikelkkailu tuhoa luontoa tai aiheuta meteliä sen enempää kuin muutkaan samantyyppiset harrastukset. Kelkkareiteistä ei jää mitään jälkiä luontoon lumen sulettua.

Tekniikan kehitys ja päästörajojen tiukentuminen vähentävät päästöjä. Kelkkailijat haluavat myös tuoda esiin harrastuksen taloudelliset hyödyt. Kelkkailu on ulkomaisille matkailijoille tärkeä vetonaula.

MATTI LATVANEN ihmettelee, miksi pienen ryhmän kolme kuukautta vuodessa harrastettavaa aktiviteettia syrjitään. Kelkkailussa, kuten missä tahansa muussakin harrastuksessa, on kyse sosiaalisesta vapaa-ajan toiminnan muodosta.

– Vieläkin ihmisten mielissä elää mielikuva ajasta, jolloin kelkkailijat ajelivat missä vain. Nykyäänhän maastolakikin jo kieltää sellaisen.

Vaikka hankkeen vastustajia on vain reilu 30 prosenttia selvitysvaiheessa kuulluista, heidän rintamansa on saanut äänensä onnistuneesti kuuluville. Kelkkailuharrastajat ovat pitäneet matalaa profiilia.

– Emme halua vastakkainasettelua, vaan haluamme hoitaa homman sovinnolla ja antaa virkistysaluesäätiön hoitaa työnsä rauhassa.

Harrastajien mielestä virallinen kelkkareitti on järkevin, turvallisin ja paras ratkaisu. Se pistäisi villit kelkkailijat kuriin.

Latvanen uskoo hankkeen toteutuvan. Jos niin ei kuitenkaan käy, harrastus jatkuu entiseen tapaan kerhojen ylläpitämillä reiteillä.

Kirjoittaja:
Tuuli Ojakangas