ILPO LESKINEN
Leena Miekkavaara esittelee hollantilaisen Hessel Gerritszin Tabula Russiae -karttaa vuodelta 1614.
Kartan ensimmäisen version Gerritsz teki edellisenä vuonna. Kartta oli tehty Venäjällä ja julkaistu Hollannissa. Sitä kopioitiin runsaasti keskieurooppalaisiin karttoihin.
Hessel Gerritszin kartta oli Aarno Piltzin mielikartta, jota hän arvosti kaikkein eniten, Miekkavaara sanoo.
Karjalan karttakuvalle Tabula Russiae on siitä tärkeä, että Laatokka kuvataan ensimmäistä kertaa itseään muistuttavana. Tosin Laatokka ei vielä ole nykyisen mallinen.
TABULA RUSSIAEN Laatokka kopioitiin tuollaisenaan joihinkin sen ajan karttoihin. Toden teolla Laatokka päätyi kartalle, kun ruotsalainen Andreas Bureus julkaisi vuonna 1626 kuuluisan Pohjoismaiden karttansa.
Tuolloin koko karttakuva modernisoitui ja Laatokka sai liki nykyisen muotonsa, Miekkavaara kertoo.
Piltz pohtii sitä, mistä tieto Laatokasta on saatu. Hän pitää todennäköisenä, että Gerritsz on saanut tietonsa suoraan Bureukselta.
KARJALANKANNAS esiintyi Gerritszin kartalla ensimmäistä kertaa.
Käkisalmen kohdalla mainittiin Karelogorod, Finnice Kexiholmie.
Vanhojen karttojen paikannimistö on eri kielten ja latinan väännösten sekamelskaa, Miekkavaara kertoo.
KARTTOJEN KOPIOINTI oli menneinä vuosisatoja yleistä. Kartografian historiasta löytyy Miekkavaaran mukaan useita esimerkkejä.
Kun joku kartografi toi uutta tietoa kartalle, tieto saattoi levitä jopa muutamassa vuodessa. Joskus uuden tiedon leviäminen kesti sata vuotta.
Kun Laatokka ja Ääninen löysivät tiensä kartalle, ne saatettiin lisätä vanhoille kartoille ilman, että karttaa olisi muuten uudistettu ja saatettu ajan tasalle, Miekkavaara sanoo.