ILPO LESKINEN
Lappeenrannasta löytyy yksi Suomen huomattavimpia vanhojen karttojen kokoelmia. Metsänhoitaja Aarno Piltzin (1922-1986) karttakokoelmassa on satoja karttoja kuudelta vuosisadalta. Etelä-Karjalan museo on saanut kokoelman lahjoituksena.
Piltzin 1950-1980-luvuilla keräämä aineisto kertoo Karjalan karttakuvan kehityksestä vuosisatojen aikana. Samalla kokoelma kuvaa Skandinaviaa, Venäjää ja Eurooppaa, jopa koko maailmaa.
AARNO PILTZIN karttakokoelma on ehtymätön aarreaitta. Näin sanoo vanhojen karttojen tuntija, filosofian maisteri Leena Miekkavaara.
– Piltzin kokoelmaa voi hyödyntää monen tieteenalan ja asian tutkimuksessa. Historian, maantieteen, paikannimistön, taiteen ja kirjapainotaidon tutkimuksessa kokoelman arvo on mittaamaton.
– Kokoelma on ehtymätön lähde melkein mihin tahansa. Jokainen kartta on tutkimusretki. Jokaisella kartalla on oma tarinansa, Miekkavaara sanoo.
Kokoelman arvoa lisää se, että kyseessä on yksi harvoista suurista karttakokoelmista, joka on lahjoitettu yleiseen käyttöön. Valtaosa suurten keräilijöiden karttakokoelmista on yksityisissä käsissä.
PILTZIN karttaharrastus lähti liikkeelle, kun hän osti kaksi Skandinavian karttaa. Hän kiinnostui Karjalasta.
– Piltziä kiinnosti Karjalan karttakuvan kehitys. Samalla kun hän keräsi karttoja, joissa Karjala näkyy, hän tuli keränneeksi myös Skandinaviaa, Venäjää ja Eurooppaa sekä muuta maailmaa kuvaavia karttoja, Miekkavaara sanoo.
Siten kokoelma antaa kuvan myös kartografian ja painotekniikan kehityksestä.
1960-LUVULLA Suomessa oli reilut 30 vakavaraista harrastajaa, jotka keräsivät systemaattisesti vanhoja karttoja.
Keräilijät perustivat vuonna 1964 Chartarum Amici -yhdistyksen. Piltz oli perustajajäsen ja yhdistyksen kantavia voimia. Hän toimi pitkään puheenjohtajana.
Aiemmin keräilijät olivat yhdistyksessä enemmistönä. Nyt Chartarum Amicissa on Miekkavaaran mukaan yhä enemmän vanhoista kartoista kiinnostuneita henkilöitä, jotka eivät keräile.
– Yhä enemmän on niitä, jotka ovat kiinnostuneet tekniikoiden ja karttakuvan kehityksestä. Aarno Piltz oli aikanaan harvinainen keräilijä. Hän myös perehtyi karttojen sisältöön.
MIEKKAVAARA on tehnyt elämäntyönsä vanhojen karttojen parissa, vuodesta 1963 lähtien.
Miekkavaara teki yliopistolliset opinnäytteensä kartografian historiasta.
Töissä hän oli Helsingin yliopiston kirjastossa (nykyinen Kansalliskirjasto).
Hän oli muun muassa laatimassa A.E. Nordenskiöldin kokoelman 1.-3. osia. Kokoelmassa on lähes 24 000 ennen vuotta 1800 painettua karttaa.
ONGElMANA Miekkavaara pitää sitä, että Suomessa vanhojen karttojen tutkimuksella ei elä. Tämä karsii alalta monia historioitsijoita ja maantieteilijöitä.
– Vanhoilla kartoilla ja kartografian historialla ei ole voinut luoda Suomessa pitkäjänteistä uraa eikä täällä ole alan tutkimuslaitosta.
Miekkavaara kertoo olevansa alalla harvoja poikkeuksia, sillä hän on voinut tehdä työtä kiinnostuksen kohteensa parissa.
AARNO PILTZIN KARTTAKOKOELMA
ILPO LESKINEN
Kuvateksti
Matthäus Seutterin 1740-luvun kartta Kannakselta ja Inkeristä on suora kopio Johann Grimmelin kartasta, tosin värikkäämpi ja koristeellisempi.
Filosofian maisteri Leena Miekkavaaralla on vuosikymmenien kokemus vanhojen karttojen tutkimisesta ja dokumentoinnista. Hän on myös perehtynyt Aarno Piltzin karttakokoelmaan.
AARNO PILTZ JA KARTAT
Metsänhoitaja Aarno Piltz (1922-1986) oli innokas Karjalan ystävä. Piltz piti itseään karjalaisena ja viipurilaisena, vaikka oli helsinkiläinen.
Karttojen kokoaminen alkoi 1950-luvun puolivälissä ja jatkui 1986 kevääseen. Piltz halusi kerätä kattavan kokoelman kartoista, joissa Karjala esiintyy.
Varhaisimmat karttakopiot ovat 1400-luvun lopulta. Alkuperäisiä karttoja on 1500-luvulta ja uusimmat 1980-luvulta.
Piltzin kokoelmassa on satoja karttoja. Tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä aineistoa ei ole vielä luetteloitu. Piltz nosti tärkeimmiksi 154 karttaa, jotka hän järjesti kronologisesti.
Piltz oli myös Etelä-Karjalan museoon sijoitetun Viipurin pienoismallin alullepanija 1970-luvun lopulla.
Lähde: Leena Miekkavaara ja Martti Piltz..