SANNA PYYSALO
LAPPEENRANTA. Elettiin 1970-luvun alkuvuosia. Airi, Ippa ja Hanne eivät olleet vielä edes täysi-ikäisiä, mutta hippaamaan oli pakko päästä. Disco oli nimittäin tullut kaupunkiin.
Ystävykset kävivät tanssimassa Kauppakadun varrella sijainneessa ravintola Willimiehessä jatkuvasti.
– Jonoon piti mennä puoli seitsemältä, jos halusi päästä illan aikana sisään. Joskus otettiin töihin vaihtovaatteet mukaan, jotta ehdittiin Wiltsuun.
Ja sitten oli se yksi kesäloma vuonna 1973, kun Airi jätti Wiltsun väliin vain yhtenä iltana.
– Siellä oli discopallo ja hyvää musiikkia. Siihen aikaan oli Suomen mittakaavassa ihmeellistä, että näin pienessä kaupungissa oli sellainen paikka. Wiltsuun tultiin Helsingistä, Ruotsista ja Saksasta asti, Airi muistelee.
NYT YLI 30 VUOTTA myöhemmin Airi Kiiski, Ippa Räsänen ja Hanne Pulli muistelevat legendaarisia aikoja yökerho Doriksen hämyssä. Vietetään Willimiehen muisteluiltaa.
– Alkuperäisiin tiloihin Kauppakadulle ei päästy, koska siellä on ravintolatoiminta loppunut, Kiiski selvittää.
Kiiski oli koko idean alkuperäinen äiti. Muisteluillan toteutti Lappeenrannan Kaupunkikeskusta Lakes.
– Lähtökohtana oli nostalginen 70-luvun Wiltsu-ilta. Paikalla on entistä henkilökuntaa, lisäksi on tanssi- ja muotiesityksiä, kertoo Lakesin tapahtumatuottaja Anne Seppäläinen.
Wiltsu on tuttu paikka myös Seppäläiselle.
– Kävin Wiltsussa ja paljon! Se oli kuin toinen olohuone.
WILTSU OLI tärkeä paikka myös henkilökunnalle. Tarjoilijana työskennellyt Heta Karhu muistelee menneitä lämmöllä.
– Kaikki kaipaavat niitä aikoja. Kun törmää kaupungilla asiakkaisiin, he tulevat juttelemaan. Yksi halusi halatakin.
Nimenomaan asiakkaat saivat Karhun pysymään työssään. Toisaalta Karhu viihtyi Wiltsussa vapaa-ajallakin, sillä hän kävi usein päivätansseissa.
Wiltsun aikaiset suosikkidrinkit ovat edelleen muistissa.
– Carilloa meni paljon, niin ja kossusta tehtiin salmaria.
WILTSUSTA puhuttaessa ei voi ohittaa musiikkia. Aikalaisten mukaan Wiltsuun tultiin nimenomaan tanssimaan ja kohtaamaan ihmisiä, ei ryyppäämään.
Sirkiän Jussi työskenteli Wiltussa opiskelujen ohella dj:nä vuosina 1970-73.
– Musiikin tarkoitus oli saada ihmiset tanssimaan. Tunsin kipua rinnassa, jos niin ei käynyt.
Sirkiä tanssitti kansaa Hurriganesilla, Tom Jonesilla, Tapani Kansalla. Fiilaten ja höyläten oli oman aikansa suurimpia hittejä. Ja tiputanssia, sitäkin tanssittiin. Wiltsussa työskenteli myös Suomen ensimmäinen naistiskijukka Annemari Haapavuori.
– Nykyään discoissa ehkä enemmän hengaillaan, mutta silloin se oli kohtaamista tanssin lomassa. Lopullisiakin kohtaamisia tapahtui, muisteluillassa dj:nä toiminut Sirkiä arvioi.
OSA WILTSUN legendaarista saagaa ovat pitkät jonot. Niitä muistelevat kaikki, niin myös Urpo Vepsä, eräs Wiltsun pitkäaikaisimmista työntekijöistä.
Konnunsuon vankilan ylivartijana työskennellyt Vepsä toimi Wiltsussa sivutoimisena vahtimestarina vuosina 1970-1985.
– Jono alkoi kasvaa joka ilta kahdeksalta, ja se ulottui Oksasenkadulle saakka. Välillä oli vähän levotontakin, sillä Wiltsuun halusi useampi kuin sisään mahtui.
Vepsän mielestä vankila- ja ravintolatyö täydensivät hyvin toisiaan. Molemmissa tarvittiin ihmistuntemusta. Työhistoria Wiltsussa takaa myös sen, että vanhat asiakkaat tervehtivät Vepsää edelleen ympäri Suomea.
– Wiltsusta tuli paljon tuttuja, eikä pahoja ongelmia ollut. Ne ajat ovat parhaimpia muistojani.
WILTSUN NIMI hävisi Kauppakadulta 1990-luvulla. Tilalle tuli Donna XL:ää, Nitetrainia ja Nightlife Rockia. Viimeisen vuoden ajan tilat ovat olleet tyhjillään.
Keskustaan on syntynyt aina vain uusia yökerhoja, eikä discopallon välke Lappeenrannassa ole enää uutta ja ihmeellistä.
Moni Wiltsun aikalainen ymmärtää, että ajat muuttuvat ja kaikki vanha ei säily. Mutta onko kehitys välttämätöntä?
– Wiltsua ei osattu tai haluttu pitää toiminnassa. Monet asiakkaat muistelevat, että ne olivat aikoja, jotka eivät koskaan enää palaa. Jos Wiltsu palaisi, siitä tulisi kaupungin suosituin ravintola, Urpo Vepsä uskoo.
KAI SKYTTÄ
Kuvatekstit
Ippa Räsänen (vas.), Hanne Pulli ja Airi Kiiski tanssivat Wiltsun muisteloissa lauantaina Hotelli Lappeen Doriksessa.
Jussi Sirkiä soitti levyjä Wiltsussa yli 30 vuotta sitten.
Moni Wiltsuun pyrkijä kohtasi ensimmäisenä vahtimestari Urpo Vepsän.
Heta Karhu palveli Wiltsun asiakkaita tarjoilijana.
Airi Kiiski (vas.) keksi idean Wiltsun muisteluillasta, Lakes ja Anne Seppäläinen toteuttivat.