TIINA MANSIKKA
IMATRA. Imatran kaupunki käyttää Svetogorskissa asioimiseen venäläistä taksia suomalaisen sijaan. Kuljetuspalvelun ostaminen Svetogorskista säästää paitsi rahaa myös aikaa.
Kaupungin kansainvälisten asioiden kehityspäällikkö Heikki Laineen mukaan itärajan ylitys sujuu jouhevammin venäläisellä taksilla kuin suomalaisella. Varsinkin menomatkalla rajanylitystä sujuvoittaa se, että venäläinen pirssi pääsee ohittamaan jonon Venäjän tullissa.
– Takaisin tullessa jonon ohittaminen ei välttämättä enää onnistu niin kuin aiemmin, mutta mennessä venäläisten kaista on yleensä vapaa, Laine kertoo.
Suomalaiset autot eivät tätä kaistaa saa käyttää, vaan niiden on seisottava omassa jonossaan.
Rajanylitykseen hupenevalla ajalla on merkitystä imatralaisopettajille, jotka käyvät kahdesti viikossa opettamassa suomea svetogorskilaisille.
– Kyllähän heidän pitää olla ajoissa perillä oppituntia pitämässä, Laine toteaa.
Hän ei silti kiistä, etteikö venäläistaksilla matkustaminen tulisi kaupungille myös halvemmaksi. Siinä missä svetogorskilainen taksi ottaa yhdensuuntaisesta kyydistä noin 40 euroa, esimerkiksi imatralainen taksiyrittäjä Ahti Purhonen veloittaa 55 euroa ensimmäiseltä ja 35 euroa seuraavilta tunneilta.
Imatralainen taksiyrittäjä Tapani Ponkkonen puolestaan ottaa kyydistä 50 euroa suuntaansa, jos matkaan ei mene kovin paljon tuntia kauemmin.
Svetogorskissa käyminen kestää suomalaistaksilta nopeimmillaan tunnin, mutta on edestakaiseen matkaan mennyt joskus neljäkin tuntia, Purhonen tietää.
Hän ei koe Imatran kaupungin väkeä kuljettavien venäläistaksien vievän leipää suomalaisten taksiyrittäjien pöydästä. Kyytejä riittää muutenkin, myös Venäjälle.
Ponkkonen on samoilla linjoilla.
– Nykypäivänä kilpailutus kuuluu asiaan. Osa Imatran taksiautoilijoista ei sitä paitsi edes hommaa viisumia, koska töitä on niin hyvin omalla puolen rajaa ja ilman byrokraattisia koukeroitakin.
Imatran takseista vain muutamalla autoilijalla ja rengillä on Venäjän-viisumi.
Peukalokyyti on kaikkein huokein ja nopein tapa matkustaa Imatralta Svetogorskiin, Laine tietää kokemuksesta.
Hän käy itse Svetogorskissa kerran parissa viikossa. Silloin kun Laine on menossa itänaapuriin yksin, hän useimmiten joko ajaa polkupyörällä tai liftaa rajalla jonossa seisovista autoista etummaisiin.
– Kovin isoa joukkoa liftaaminen ei varmaankaan kosketa, mutta olen kuullut jonkun muunkin sitä harrastavan.
Opettajavaihdon lisäksi kaupunki kustantaa imatralaisten matkoja Svetogorskiin erilaisten tapahtumien ja hankkeiden tiimoilta. Suomalaiseen kuljetuskalustoon turvaudutaan yleensä silloin, kun vaikkapa koululaisia matkaa itänaapuriin bussilastillinen.
Kaikkia matkakuluja ei ammenneta kokonaan kaupungin kassasta. Esimerkiksi puolet opettajavaihdosta toteutetaan osana Hyvä naapuruus -hanketta, joka on Laineen mukaan 90-prosenttisesti EU-rahoitteinen projekti.
OLDRICH SIMEK
Kuvateksti
Opettaja Marjo Laurén hyppäsi tiistaina venäläisen Nikolai Veselovin taksin kyytiin mennäkseen opettamaan suomea Svetogorskiin.