SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Sopraano Kirsi Tiihonen pysyttelee lähipäivät Suomessa, tuomarina Lappeenrannan laulukilpailuissa. Yleensä työt lennättävät free lanceria ympäri maailmaa. Viereisellä tuomarinpenkillä istuu kapellimestari ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta vastaava professori Markus Lehtinen.
Kun uusi kilpailija astuu lavalle, Tiihonen antaa ensimmäisen kuulokuvan imeytyä itseensä ja kuulostelee, väräyttääkö esitys hänessä jotakin kieltä. Sitten hän alkaa kirjoittaa mielikuviaan ylös.
Lehtinen tarkastelee, onko ääni laulajan näköinen.
Tässä kilpailussa etsitään valmiita taiteilijoita. Arvostelu on usein julmaakin: onko laulaja oikealla tiellä, onko opettajan kanssa päädytty oikeanlaiseen ohjelmistoon, Lehtinen kuvailee.
Vääränlaisessa ohjelmistossa kilpailija yrittää haukata liian vaikeita paloja. Ne tuovat esiin kaikki virheet.
Laulajasta etsitään myös harkintakykyä. Jotkut joutuvat saamaan paljon potkuja ennen kuin oppivat ottamaan oikeankokoisia haasteita, Lehtinen tietää.
Nuorten laulajien työtilannetta Lehtinen luonnehtii raaaksi. On oltava joustava ja erotuttava massasta. Työtilanteet riippuvat myös omasta äänialasta.
Kilpailusta nousevat esiin voittajat, mutta kaikki saavat kokemusta. Moni käy ensimmäisellä kerralla tunnustelemassa ilmapiiriä ja menestyy toisella tai kolmannella kerralla. Kuten Kirsi Tiihonen, joka voitti toisella yrittämällä vuonna 1989.
Kilpa-areenalle astuneen laulajan voi huomata kuka tahansa: agentuuri, säveltäjä, levytuottaja. Oman tien löytyminen on sattumaa.
Laulajaksi ei kehity esiintymättä. Ellei muualle pääse, voi mennä laulamaan vaikka raitiovaunuun. On tärkeä kokea, kuinka oma ääni ja kroppa toimivat esiintymistilanteessa, Lehtinen kannustaa.
Pakettiratkaisua laulajan ammatissa ei ole.
Pelkästään lied-laulajana ei kukaan elä, Kirsi Tiihonen sanoo.
Leipä löytyy yhdistelemällä erilaisia töitä. Moni opettaa, osallistuu kirkollisiin produktioihin kuten oratorioihin, tai esiintyy musiikkiteatterissa, musikaaleissa tai opereteissa. Ulkomaiseen oopperataloon kiinnitetty oppii tekemään työtä vuorotta. Myös uusi musiikki työllistää klassisen koulutuksen saaneita laulajia.
Markus Lehtinen otti joulun alla kantaa suomalaisen oopperan puolesta. Hän oudoksui sitä, että klassisten taidemuotojen kuten oopperan olemassaoloa ja julkista tukea pitää perustella erityisesti, vaikka Suomesta tulee paljon kansainvälisen tason muusikoita.
Suomalainen laulajamateriaali tai koulutus ei ole kansainvälistä huonompaa. Meillä on omaa hajua ja tuoksua, miksei sitä voi hyödyntää Kansallisoopperassa? Jos ajatellaan, että jossain muualla kaikki on hienompaa, lähdetään vaaralliselle tielle. Klassinen taidemusiikki kuolee, jos vain kopioimme muualla tehtyä, Lehtinen jyrisee.
Lehtinen haaveilee oopperan näkymisestä muuallakin kuin Helsingissä.
Maalaisooppera voisi vierailla talossa ja päinvastoin. Kun rahasta puhutaan, joskus voisi myös laskea, kuinka monta ihmistä ooppera työllistää ja kuinka paljon siitä tulee verorahaa, Lehtinen vinkkaa.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Yleisö ei saisi tuntea, että tämä on niin syvällistä, ettei tähän voi tarttua. Nämä riskit ovat olemassa ooppera- ja laulutaiteessa, varoittaa Markus Lehtinen. Kirsi Tiihonen huomauttaa, että suomalainen oopperayleisö käy yhä enemmän ulkomailla ja osaa vertailla toteutuksia.
Tuomaristo
Raimo Sirkiä, puheenjohtaja, tenori
Heljä Angervo-Karttunen, mezzosopraano
Markus Lehtinen, kapellimestari
Ilmo Ranta, pianotaiteilija
Kirsi Tiihonen, sopraano
Sauli Tiilikainen, baritoni
Ilona Hannikainen, tuomariston sihteeri