PETTERI VÄRTÖ
TEATTERI
Teatteriyhdistys Kansan syvät rivit: Paljain jaloin. Monologi Uuno Kailaan runoista
Ohjaus: Tuomo Rämö
Roolissa: Timo Mäkynen
Lappeenrannan kaupunginteatterin lämpiö 16.2.
Uuno Kailas (19011933) eli lyhyesti mutta traagisesti. Kokemukset kuolemasta, mieli- ja ruumiillisesta sairaudesta sekä sodasta neuloivat hänen runoilijanmantteliaan.
Ensikertalaisen tuoreus värittää Kailaan tapaa kirjata näkemänsä ja tuntemansa ja tekee hänen runoistaan helposti lähestyttäviä esimerkiksi nuorille teatterintekijöille.
TIMO MÄKYSEN esittävän taiteen opinnäyte Paljain jaloin hyödyntää sekä nuorena kuolleen runoilijan elämän että tekstien puhuttelevuutta. Lyhyen elämän aikana lapsuus ja kuolema ovat aina lähellä, rakkaus ja vuodenajat taas raikkaita, eivät vielä sitä samaa vanhaa rataa eteneviä ja vaihtuvia.
Mäkysen (miksei myös ohjaaja Tuomo Rämön) töitä Lappeenrannan nuorisoteatterista muistaville Uuno Kailaan valinta opinnäytteen aiheeksi on itsestäänselvä. Nuoret teatterintekijät antoivat usein unohtumattomat kasvot traagisille henkilöhahmoille. Paljain jaloin kävelee siten tukevalla perustalla.
Opiskeluvuosina jokin on silti muuttunut. Mäkysen ilmaisu on edelleen varmaa ja teknisesti kouliintunutta. Siinä on nyt jokamiehen pyöreyttä, mutta samalla siitä on hioutunut pois aiempaa särmää. Vivahteet olivat koreografiassa, teksti eteni ajoin monotonisesti unesta kuolemaan ja kohta takaisin.
PALJAIN JALOIN -esityksen pehmeys johtui ainakin Lappeenrannassa osin esityspaikasta. Teatterilämpiön ikkunaseinä toimi aurinkoisena päivänä kyllä symbolisesti niin ikuisuuden kuin keväänkin valona, mutta vastavalaisi samalla Jaakko Jokion värisevän valosuunnittelun tehot nollaan. Valo ja varjo liudentuivat Timo Mäkysen kasvoilla.
Ohjauksellisesti Paljoin jaloin kulki pakaroita puuduttamatta. Kontakti ja liike rytmittelivät ja tarpeisto eli runojen mitassa. Loppuun saakka Mäkynen ja Tuomo Rämö eivät silti luottaneet Uuno Kailaan riveihin. Patukanmittainen loppukevennys helpotti haudan äärellä ja todensi ilmaisuteknisen taidon, mutta puistatti puristia viihteellisenä kikkana.