ESA VILENIUS
LAPPEENRANTA. Kuvataiteilija Maire Pyykkö ei pidä vesivärejä parhaina lapsen ensimmäisinä väreinä. Lapsi haluaa saada aikaan näyttäviä ja kauniita kuvia. Liidut ja guassi ovat toimivampia.
Sama lapsi asuu vielä taideharrastusta aloittavissa aikuisissakin. Hekin haluavat tehdä hienoja töitä.
Tuhruista ja sattumanvaraista jälkeä tuottavat vesivärit voivat vain turhauttaa, jos opetuksen ideana on pelkästään, että ota reilusti väriä ja anna luovuutesi lentää.
Etelä-Karjalan kansalaisopistossa opettava Maire Pyykkö neuvoo nettikursseillaan kukkien, maisemien, asetelmien ja ihmisen anatomian kuvaamista. Hän itse on vanhan venäläisen taideopetuksen kasvatti. Sen juuret puolestaan ovat Italiassa. Keskeistä oli, että vanhat mestarit neuvoivat oppilailleen vähitellen kaikki osaamansa keinot ja niksit.
Siis sitä teknisesti taitavaa, mutta yltiöromanttista venäläistaidetta, jota esimerkiksi turistit tuovat tuliaisina?
Maire Pyykkö näkee asian aivan toisin. Hänen mielestään tekniikan hallinta antaa tilaa omalle näkemiselle, näkemykselle ja ilmaisulle.
– Ja näin käynyt myös kurssien aikana. Kysymys on siitä, että kun hallitsee tekniikan, voi tehdä sitä mitä haluaa. Akvarellilla on toki oma itsenäinen, nöyryyttä ja keskittymistä vaativa luonteensa.
MAIRE PYYKKÖ ja hänen miehensä Arkadi Anishtshik tunnetaan etenkin lasitaitelijoina. He tekivät pääuransa Valko-Venäjällä suuren Neman lasitehtaan suunnittelijoina. He tuottivat jatkuvasti käyttölasimalleja, mutta työssä oli mahdollisuus ja velvollisuuskin luoda myös uniikkiesineitä.
Maire Pyykkö oli tutustunut akvarelleihin paitsi lapsena tietenkin myös opiskellessaan Eestin taideakatemiassa.
Pariskunnan muutettua Suomeen 1991 akvarellit alkoivat ”vaivata” Pyykköä yhä enemmän. Kuten kaikki akvarellistit hän on kehittänyt omien niksiensä valikoiman. Pyykkö sanoo akvarellin olevan hyvin yksinkertaistetusti lätäkön hallintaa. Hänen tavaramerkkejään on suolan, kelmujen ja puupiirtimen käyttö sekä vedellä pehmitetyt paperit.
Akvarellista tuli Maire Pyykölle yksi oma ilmaisumuoto, mutta hän alkoi myös opettaa sitä yhä enemmän.
Kun Etelä-Karjalan kansalaisopistossa tarjottiin eri kurssien pitäjille mahdollisuutta nettiopetukseen, palaset loksahtivat paikoilleen.
Vaikka opetuksessa käytettävä verkko-ohjelma on varsin yksinkertainen, Pyykkö näki siinä mahdollisuuden ”algoritmiopetukselleen.” Sanaan sopii tässä alkuperäismääritelmä: ”määritelty, äärellinen määrä vaiheita, joita seuraamalla voi ratkaista ongelman.”
Arkadi Anishtshik rakensi kameraa ja valaistusta varten jalustat. Itse tietokoneen käyttö ei ollut siihen aina ennakkoluulottomasti suhtautuneelle Pyykölle mikään ongelma.
KAIKKIAAN kursseja on nyt netissä 21. Maire Pyykkö ei tiedä, että ainakaan akvarelliopetusta olisi suomeksi missään muualla netissä. Ylipäänsä taideopetus verkossa on harvinaista, vaikka juuri erilainen etäopetus julistettiin aikoinaan netin suureksi eduksi.
Kurssilaiset viestivät opettajan kanssa sähköpostilla ja saavat henkilökohtaista palautetta. Noin kerran kolmessa viikossa kurssilaiset kokoontuvat yhteen.
Maire Pyykkö haaveilee tietokoneohjelman kehittämisestä ja opetusohjelmien tuottamisesta myös levyille. Hän haluaa myös kumota akvarellitekniikkaan liittyviä ennakkoluuluja ja madaltaa opiskelun kynnystä.
– Akvarelli ei ole vaikea tekniikka, mutta se vaatii opettelua.
Eikä se välttämättä ole mikään nopean ja vaistonvaraisen maalarin tekniikka.
– Se on vain yksi tapa. Jokaiselle taiteilijalle kehittyy oma käsialansa.
Lopputuloshan ratkaisee, taiteessakin.
Lasitaiteessa ja akvarellissa on Pyykön mukaan aika paljon yhteistä. Kummallakin on tietty kissamainen, itsenäinen olemuksensa. Kummatkin pelaavat hyvin voimakkaasti valolla. Ja loppujen lopuksi lasikin on ”nestettä”, hyvin jäykkää amorfista piiseosta.
MAIRE PYYKKÖ
Syntynyt Virossa 1947, asuu Lappeenrannassa
Valmistui TaM Eestin taidekorkeakoulusta 1982
Neman lasitehtaan suunnittelija 1982-1991
Suomessa vuodesta 1991
Opettanut mm. Lappeenrannan lasten ja nuorten kuvataidekoulussa ja kansalaisopistoissa
Tuotannossa lasitöiden lisäksi muun muassa akvarelleja ja kirjakuvitusta