VESA SALMINEN
LAPPEENRANTA. Mitä siitä syntyy, kun viisi valmentajaa istuu ringissä Myllysaaren saunassa?
Ainakin paljon puhetta urheilusta ja yksi valmentajaklubi.
Kaarti oli kova: Heikki Pusa, Jarmo Punkkinen, Juhani Julku, Paavo Talonpoika ja Reijo Rinkinen. Ja vuosi 1991.
– Vanha sanontahan on, että valmentajan paras kaveri on toinen valmentaja, Pusa naurahtaa.
Nuukahtaneen klubin pitäisi nyt syntyä uudelleen. Taas ovat klubin isännistössä mukana Pusa ja Julku, mutta muu kaarti on nuorentunut Eeva Ketolan, Timo Paasolaisen ja Sakari Puseniuksen verran.
– Se on kaikkein parasta aikaa, kun saadaan valmentajat samaan tilaan keskustelemaan, Pusa sanoo.
Etelä-Karjalassa on Pusan mukaan paljon tietotaitoa, mutta sitä pitäisi saada paremmin ja avoimemmin jaettua valmentajien kesken.
– Parhaimmillaan meillä oli 70 valmentajaa mukana, jos puoleen päästäisiin alkuvaiheessa, niin hyvä.
Vaatimuksena klubiin pääsylle on SM-tason valmennustausta.
PUSAN OMA RINKI on sulkeutunut reilun viidentoista vuoden kaarroksella, sillä hän on luvannut jälleen olla Etelä-Karjalan valmentajaklubin isäntä. Ainakin vuoden.
Väliin mahtuivat työvuodet Vierumäellä ja Vuokatissa sekä yksi Suomen seuratuimmista valmentajanpesteistä naisten hiihtomaajoukkueen vetäjänä. Työelämässä Pusa sanoo nyt olevansa freelancer, joka kouluttaa muun muassa Suomen Valmentajat ry:ssä.
Pusan mukaan yleisenä ongelmana valmennuksessa on se, ettei tietoja osata yhdistää. Myös hiljaisen tiedon siirtäminen kokeneelta kaartilta nuoremmille ontuu.
– Valmentajana oleminen on loppujen lopuksi aika yksinäistä puuhaa.
Pusankin öistä moni on mennyt valvoessa.
– Olen valmentanut vuodesta -79 lähtien, Rantasen Sepon kanssa aloitin. Kohta tulee 30 vuotta täyteen.
Pusa laskee, että jos urheilija harjoittelee 600 tuntia vuodessa, hän tekee valmentajana saman määrän töitä tämän eteen.
Tällä hetkellä Pusa sanoo katsovansa vähän Lappeen Riennon hiihtäjien perään, mutta varsinaisia valmennettavia hänellä on vain Mirva Rintala.
Oma verkosto hiihtomiehellä on valmiina. ”Tukiryhmään” kuuluvat Jarmo Punkkinen, Pekka Vähäsöyrinki ja nuoremmasta kaartista Toni Roponen.
SUURIMMAT ONGELMAT ovat Pusan mielestä yksilölajien valmennuksessa. Koulutukseen alatasoa myöten heräsivät panostamaan ensimmäisenä Palloliitto ja Jääkiekkoliitto ja tulokset näkyvät.
Yksilölajeissa usein joku kyläpäällikkö hulluuttaan opettelee kaiken, mutta peruskoulutus pettää. Pusan mielestä tietoyhteiskunnassa oletetaan myös liian usein, että nuori urheilija tietää perusasiat, vaikka aukkoja on paljon.
– Valmentajien koulutustaso on alhaisempi kuin ennen. Ennen piirin tasolla annettiin enemmän koulutusta, nyt liittojen koulutus on kaukana urheiluopistoilla.
– Jos menetetään perusta ennen 16 ikävuotta, peli on aika pitkälle menetetty.
Seuratyössä vapaaehtoistyön malli elää tiukassa. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa alle parikymmentä ihmistä saa palkkansa varsinaisesta valmennuksesta. Heistä SaiPassa on viisi.
– Vapaaehtoistyö on usein puuhastelua. Ilman päätoimisuutta ei homma toimi, Pusa miettii.
Hiihdossakin tiettävästi ainoa täysipäiväinen seuravalmentaja on Lahden Hiihtoseurassa.
– Liian vähän valmentajat ovat mukana seuraamassa urheilijoiden valmentautumista. Kyllä silmä sanoo ensimmäisenä, ei siinä tarvita happomittareita.
– Tekniikasta näkee, että nyt alkaa mättää. Siitä näkee ensimmäisenä muutoksen elimistön väsymisessä.
VALMENTAJAN kanssa samassa paketissa ei yleensä ole talousihminen, vaikka seuroissa helposti päätoimiselle sälytetään kaikki mahdollinen työ. Pusan mielestä seuroilta puuttuu myös selkeä linjaus, mikä niiden rooli on.
– Raha ja luovuus eivät kohtaa. Jos valmennuksessa ei ole luovuutta, se ei tuota.
Itseään Pusa kuvaa enemmän organisaattoriksi kuin idealingoksi.
– Mulla on harrastuksena se, että käyn seuraamassa, mitä valmentajat tekevät.
Mieleen ovat jääneet
LauTP:tä aikoinaan valmentanut Pekka Kokko, Veiterän Vladimir Janko ja nykyisistä nimistä Catzin Tommi Koskinen, joiden otteesta Pusa pitää. Valmennuksen ideoijana yliveto on Jarmo Punkkinen.
Mistä sen hyvyyden näkee?
– Siitä kun valmentaminen tulee sydämestä.
– Matkimalla jos teet, et ole koskaan huippuvalmentaja.