LEENA SALLINEN
Etelä-Karjalassa kannattaa tehdä maisemamatka vaihteeksi vanhojen tehtaiden lähiympäristöihin. Niistä voi bongata ennen sotia syntyneitä omaleimaisia työväestön asuinalueita.
Joutsenon Kirjatien alueelle duunarit suunnittelivat mökkikylän tupakkiaskien kanteen. Imatralla suurteollisuus pani arkkitehdit asialle.
– Kaukopään Insinööriniemi ja Lättälä, Imatran Voiman asuinalue, Kuparin alue, Niskalampi, arkkitehti Matti Veijovuori Pöyry Environment Oy:stä luettelee Imatran hyvin säilyneitä kokonaisuuksia.
Myös rintamamiesten asuttaminen sodan jälkeen tuotti nykykatsannossa arvokasta rakennettua ympäristöä. Siitä esimerkiksi Veijovuori nostaa Lappeenrannan 1940-50-luvun tyyppitaloalueet, joita on hyvin tallella muun muassa Kesämäessä, Lapvedellä ja Mälkiällä.
Etelä-Karjalan maaseudulta löytyy vielä hienoa kylämaisemia.
– Salpausselän pohjoispuolella Savitaipaleen ja Suomenniemen mäkikylät, Joutsenon alapitäjien peltolakeudet, Parikkalan suunnalla Simpelejärven laskusta syntyneet alavat peltoalueet, Veijovuori luettelee parhaimpia kohteita.
Veijovuori on konsulttina työryhmän kanssa päivittänyt Etelä-Karjalan arvokkaat rakennetut ympäristöt.
– Työryhmä painotti aluekokonaisuuksia, ja mukana on aiempia inventointeja enemmän sodanjälkeisiä kohteita, ei kuitenkaan uusia rakennuksia, hän kertoo.
Luettelosta löytyy kaupunginosien ja maaseutukylien lisäksi kaupunkien keskustojen arvomiljöitä, kirkonmäkiä, asemanseutuja ja laitosympäristöjä. Etelä-Karjalan arvokasta kulttuuriympäristöä ovat myös eri aikakausien puolustuslaitteet Suvorovin linnoituksista Salpalinjaan sekä huvilakulttuurin jäänteet muun muassa Saimaan, Kivijärven ja Kuolimon rannalla. Myös muutamia vanhoja kartanoita ja muita maatilojen arvokkaita rakennuksia on säilynyt.
Arvokkaiden rakennettujen ympäristöjen luettelo ja esittely sisältyy Etelä-Karjalan liiton tuottamaan maakunnan maisema- ja kulttuurialueselvityksen kakkososaan. Selvitys kertoo myös, miten ja mihin Etelä-Karjalan rakennettu ympäristö on syntynyt.
– Etelä-Karjala monenlaisen maiseman liitoskohta. Salpausselkä jakaa Järvi-Suomen ja rannikkomaan. Parikkala kuuluu Laatokan Karjalaan, joka on oma kokonaisuutensa, Veijovuori kertoo.
Maakunnan maisema on selvityksessä jaettu myös pienempiin maisema-alueisiin ja -tyyppeihin. Niistä on rakennusselvityksen kanssa työstetty maiseman ja kulttuuriympäristön vyöhykkeet. Ne osoittavat aluekokonaisuuksia, joiden arvoja pitää uudisrakentamisessa ja muussa maankäytössä vaalia.
Maisema- ja kulttuurialueselvitys pohjustaa Etelä-Karjalan maakuntakaavan tekoa, perusteellisesti pohjustaakin. Siihen sisältyy laaja historiallinen katsaus Etelä-Karjalan asutuksen ja elinkeinojen rakenteen kehityksestä kivikaudesta nykyaikaan. Tietoa on ollut tuottamassa useita tutkijoita.
– Tavoite on ollut löytää Etelä-Karjalan ominaiset piirteet, jotta niitä ei ehdoin tahdoin turmeltaisi, kertoo Etelä-Karjalan liiton suunnittelujohtaja Arto Hämäläinen.
Hän muistuttaa, että tieto maakunnan menneisyydestä pohjustaa myös käsitystä, mihin suuntaan maakunnan halutaan kehittyvän. Maakuntakaava ohjaa osaltaan kehitystä. Se korvaa seutukaavan, joka on Etelä-Karjalassa viimeksi vahvistettu vuonna 2001.
Hämäläinen muistuttaa, että myös rakennuslain mukaan maakuntakaavan pitää perustua riittäviin selvityksiin. Etelä-Karjalassa niitä on tuotettu jo useita. Suur-Saimaasta on tehty luonto- ja virkistysalueselvitys, ja selvitys maakunnan luonnon muusta ulkoilu- ja virkistyskäytöstä on lausunnoilla.
Maisema- ja kulttuurialueselvityksen ykkösosa ilmestyi viime vuonna. Se kertoo Etelä-Karjalan vesistöjen kehityksestä, maaperästä ja korkeussuhteista sekä maakunnan kulkuväylien ja linnoitusten historiasta.
Hämäläisen mukaan tulossa on vielä selvityksiä ainakin luonnosta ja luonnonvaroista, pohjavesien suojelusta ja kiviaineksen otosta sekä energiatarpeesta.
Maakuntakaavaa tehdään koko ajan, kertoo Etelä-Karjalan liiton kaavoituspäällikkö Marjo Wallenius.
– Ehdotus valmistuu ensi vuoden puolella, ja maakuntakaavan pitäisi olla valmis ja hyväksytty vuonna 2010.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Joutsenon Kirjatien alueella työväenasutuksen tyypilliset piirteet ovat selvityksen mukaan vielä varsin hyvin säilyneet.
Salpalinja edustaa arvokasta rakennushistoriaa monessa kunnassa.
Maaseutumaisemaa Lemiltä 1950-luvulta. Selvityksen kuvitusta.