ANNE KOTIHARJU
LAPPEENRANTA. Etelä-Karjalan Taidemuseon näyttely Kohtalokkaita hetkiä tuo Lappeenrantaan vaikuttavan koosteen sodan kuvia Kiasman, Ateneumin ja taidemuseon omista kokoelmista.
– Tästä näyttelystä puuttuvat sankaritarinat ja -patsaat. Näyttelyssä löytyy ihminen sodassa ja sodan aikana, selvittää amanuenssi Leena Räty Etelä-Karjalan taidemuseosta.
Voittajien näkökulma, vallan merkit ja suuret sotapäälliköt loistavat poissaolollaan. Naisten, lasten ja sotilaiden henkilökohtainen kokemus heittää päin katsojaa sekasorron, epävarmuuden ja kärsimyksen.
– Teokset toimivat rauhan viesteinä ja muistamisen välineinä, sanoo Räty.
NÄYTTEILLÄ on sotiin ja sota-aikoihin liittyviä taideteoksia eri aikakausilta. Näyttely on osa Kokoelmat liikkeelle-pilottihanketta, joka on toteutettu Ateneumin ja Kiasman kanssa. Osa teoksista jää Lappeenrantaan kolmeksi vuodeksi.
Taiteilijaskaala on lavea: muun muassa Unto Pusa, Kimmo Kaivanto, Ismo Kajander, Christian Boltanski, Kimmo Pyykkö, Kalervo Palsa, Outi Heiskanen, Albert Edelfelt, Veikko Vionoja ja Helene Schjerfbeck.
Räty sai käydä läpi yhden mielenkiintoisimmista työprosesseistaan.
– Kunnioitukseni sodan kokeneitten sitkeyttä ja tulevaisuudenuskoa kohtaan vahvistui. Nostan hattua niille, jotka ovat tuosta kurimuksesta selvinneet.
– Rauhantahtoisuus leimaa taiteilijoiden puheenvuoroja. Vaikka sotilas toimii usein kuin koneen osana, kyse on sodassakin henkilökohtaisista valinnoista, yksilön valinnoista.
Vuoden 1918 sisällissodasta on kulunut 90 vuotta. Toisaalta Suomen sodasta, jota Albert Edelfelt on kuvannut maalauksissaan, on kulunut 200 vuotta.
Sisällissodan huone on karuin osa näyttelyä. Vuotta 1918 voi verrata Balkanin tapahtumiin.
– Sisällissota olisi ansainnut kokonaan oman näyttelynsä.
Etelä-Karjalan museon vt johtaja Päivi M. Partanen kiersi näyttelyä liikuttuneena.
– Etenkin nykytaide koskettaa. Näyttely on todella vaikuttava. Ja on hienoa, että juuri Etelä-Karjala sai tämän pilottiprojektin ensimmäisenä.
Lähestymiskulmia riittää. Voi aloittaa vaikka siitä, miten sotilas on kuvattu taiteessa: sotakoneiston osana, uhrina, samaan aikaan tappajana ja isänä.
– Syyllisyyden dilemma leimaa tätä osaa, arvioi Räty.
Voi katsoa sodan raunioita, sodan jättämiä arpia maisemassa. Vastaan tulee myös 1960- ja 70-lukujen paatos sotaa vastaan. Ydinkatastrofin pelko ja atomipommin tuhokin palautuvat mieliin. Kimmo Kaivanto julistaa: väkivalta lisää väkivaltaa.
Voi kulkea pakolaiskaravaanin mukana. Tai katsoa Minna Rainion ja Mark Robertsin Rajamailla-videoinstallaation. Siinä näytetään raja ja sen molemmin puoliset kertomukset.
Voi heittäytyä sodan arkeen, naisten ja lasten rooliin, ymmärtää, kuinka vihan kierre ajaa kansoja pakosalle. Voi jakaa surun ja lohdutuksen kokemuksia. Voi katsoa jälleenrakentamista, uskoa tulevaisuuteen.
Peliluolassa voi ihan totta pelata maapallolla ja sen kohtalolla.
– Peli on näennäisen kevyt, mutta taustalla on vahvoja ajatuksia. Sodassa on vain häviäjiä, muistuttaa Räty.
l l l
Kohtalokkaita hetkiä. Sodan kuvia taiteessa. Etelä-Karjalan taidemuseo 25.5. – 31.8.2008.
TUULI TRUHPONEN
Kuvatekstit
Installaatio, Ismo Kajander, 1918.
Muukalainen, Arvo Siikamäki 1967 (edessä). Taustalla Monument, Christian Boltanski 1989.