URPO LAANINEN
Etelä-Karjalan ja koko Suomen metsäteollisuuden tilanne ei näytä hyvältä lyhyellä aikavälillä. Lappeenrannan yliopiston tuotantotalouden professori Tuomo Kässi toteaa kuitenkin, että Stora Ensolla ja UPM:llä on erittäin hyvässä kunnossa olevia yksiköitä, jotka varmasti jatkavat tulevinakin vuosina.
– Ainakaan kaikkia tehtaita ei lopeteta Kaakkois-Suomessa, mutta yksittäisiä linjoja voidaan sulkea.
Kässi arvioi, että kovimmat paineet ovat pienemmillä M-realin ja Botnian yksiköillä Joutsenossa ja Simpeleellä. Botnian sellutehdas on toki uusi, ja se jatkanee ilman muuta Joutsenossa.
– Yksittäisten linjojen kannattavuudet ovat yhtiöiden sisäisiä asioita, eikä ulkopuolisilla ole niistä tietoa. Yritykset eivät voi eivätkä halua levittää epävarmuutta yhtään enempää kuin on tarpeen.
Professori Kässi pitää selvänä, että metsäteollisuus säilyy Suomessa. Vaikka joitakin linjoja suljetaan, jäljelle jää hyvässä kunnossa olevia yksiköitä, ja ne toimivat vielä pitkään.
– Metsäteollisuuden rakenne muuttuu. Erikoistumalla ja asiakaslähtöisiä tuotteita tekemällä metsäteollisuus pysyy. Yritykset kehittävät koko ajan uusia tuotteita, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan.
Kässin mukaan Suomessa koulutetuille ja perusosaamisen hankkineille metsä- ja paperialan insinööreille löytyy edelleen töitä. Suomalaisyhtiöt investoivat eri puolille maailmaa, ja asiantuntijoille riittää kysyntää.
Mekaaninen metsäteollisuus alkaa professori Kässin mukaan nousta uudelleen, koska sen investoinnit ja riskit ovat pieniä.
Samaa mieltä on teknillisen yliopiston puutekniikan professori ja Ruokolahden yksikön vetäjä Timo Kärki.
– Mekaaninen metsäteollisuus on tehnyt merkittäviä satsauksia jatkojalostukseen ja erikoistunut tiettyihin markkinoihin. Se on petrannut ketterämmin kuin paperi- ja sellutehtaat.
Kärjen mukaan aina 2000-luvulle saakka luotettiin bulkkituotantoon ja tuotettiin karvalankkuja halvalla, mutta nyt ovat tulleet mukaan vähintään erikoiskuivatut ja höylätyt sekä sormijatketut ja liimatut tuotteet.
Stora Enson ja UPM:n tapaiset mekaanisen puolen isot integraatit pärjäävät Kärjen mukaan tulevaisuudessa erikoistumalla.
– Jos veikata saa, suurimmat vaikeudet ovat niiden ulkopuolisilla yksittäisillä perussahatavaran tuottajilla, jotka eivät ole vieneet kovin pitkälle jatkojalostustaan.
Venäjän puutullit iskevät ensiksi vaneritehtaisiin, jotka hyödyntävät paljon koivua raaka-aineenaan. Kotimaasta ei saada riittävästi koivua.
Professori Kärki arvioi, että myös Etelä-Karjalan kemiallisen metsäteollisuuden yksiköt ovat aika vahvoja.
Stora Enso on keskittynyt Kaukopäässä pakkausmateriaaleihin, ja niiden näkymät ovat yliopiston paperinjalostustekniikan professorin Isko Kajannon mukaan sinänsä hyvät.
– Painopaperit ovat hankalampi juttu, koska kulutus ei kaikissa paperilajeissa kasva niin varmasti kuin kartongeissa.
Kajanto sanoo, että Suomen metsäteollisuuden ydinkysymys on löytää tuotteita, joista se saa markkinoilla parempaa katetta. Tutkimustyöhön on myös satsattu. Hän toimii itsekin puoliksi UPM:n tutkimusyksikössä.
– Tuotteiden pitää olla entistä kilpailukykyisempiä ja halvempia valmistaa, ja niissä pitää käyttää vähemmän puukuitua. Nykyisin painopapereissa on tyypillisesti 30 prosenttia kiveä, mutta jatkossa sitä on paljon enemmän, jolloin kuitua tarvitaan vähemmän.