ANNE KOKKONEN
SAVITAIPALE. Partakosken vanhalta Patterinmäeltä avautuvasta Saimaa-näkymästä moni maksaisi painonsa verran kultaa. Avaran taivaan ja lehtevien kumpareiden välistä siintävät saarten sokkelot pistivät aikoinaan perintöruhtinaankin polvilleen.
– Aleksandr Vladimirovits Barjatinski tuskin tuli tänne sattumalta. Partakoski oli ollut jo sata vuotta venäläisten tukikohtana, ja upseeripiireissä tieto poikkeuksellisen kauniista maisemista oli varmasti kulkenut suusta suuhun, kotiseutuneuvos Pertti Jurvanen arvioi.
Kolmekymppinen ruhtinas kaipasi kipeästi lääkitystä apealle mielelleen. Menestyksen tuulet olivat kääntyneet vastaisiksi, ja itsensä keisarin seurueeseen kuulunut Barjatinski oli purjehtinut Pietarista kanavaa pitkin Saimaalle mieluista karkotuspaikkaa etsimään.
– Kymmenen vuoden määräaikaiskarkotus hovista johtui perimätiedon mukaan etikettivirheestä, Jurvanen huomautti.
RUHTINAAN ajasta riittää Partakoskella tarinoita. Sattuneesta syystä ruhtinasparin seuraelämä jäi hiljaiseksi, mutta paikallisten silmissä ruhtinaallinen arkikin näyttäytyi käsittämättömän loistokkaana.
– Kesähuvilaa rakensivat ammattimiehet. Salissa oli muun muassa nyt jo purettu aitio orkesteria varten ja hiekalla toimiva sisävessa tehtiin asukkaille rakennuksen kylkeen, Jurvanen kertoi.
Pienessä hovissa riitti työtä piioille ja rengille. Puutarhaa ja lasista kasvihuonetta hoitamaan tuotiin puutarhuri Virosta asti. Ruhtinaan rakkaita eläkeratsuja varten palkattiin erityinen hevostenhoitaja.
Suurimmat ihmeet liittyivät höyrykoneisiin. Savitaipaleen ensimmäinen höyrykone nosti vettä koskesta mäelle 2 000 litran säiliöön, ja varta vasten ruhtinaan käyttöön rakennettu Postipoika-alus auttoi ruhtinaallisen purjelaivan Kotkatsaaren salmesta takaisin väljemmille vesille. Höyryhinaajan kippari vietti perheineen talvet Turussa ja saapui aina keväisin ruhtinaan palvelukseen.
Ruhtinas piti leivän syrjässä monta paikallista perhettä. Lapsetkin pääsivät mehu- ja pullapalkalla muutamaksi tunniksi päivässä kiveämään ruhtinaan vaunutietä. Syksyllä Barjatinski palkitsi pienet apulaisensa arvokkain vaate- ja kenkälahjoin.
BARJATINSKIN aika Partakoskella kesti vain runsaan vuosikymmenen, mutta hänen vaikutuksensa näkyy ja tuntuu yhä. Vanhaa ruhtinaallista puutarhaa kivettyine käytävineen ja taidolla rakennettuine muureineen on herätelty eloon jo muutaman vuoden ajan. Keskiviikkona Savitaipaleen Sapassi herätti hetkeksi henkiin myös ruhtinaallisen seurueen.
1800-luvun henkeen viritettyjä asuja näkyi huvilan pihalla kiitettävän runsaasti, sillä myös kesäkahvilan asiakkaat oli haastettu mukaan pukuleikkiin. Aitoon ylimykselliseen kesätunnelmaan pääsyä auttoivat runot, musiikki ja hevosajelut vossikalla.
Ruhtinaan huvilasta kesäkahvilaksi
Partakosken Patterinmäkeä käytettiin alunperin etuvartioasemana Ruotsin ja Venäjän rajalla.
Ruhtinas Barjatinski osti maa-alueen vuonna 1883 ja rakennutti linnakkeen paikalle kesähuvilan, joka valmistui vuonna 1885.
Kesähuvila siirtyi ruhtinas Trubetskoille vuonna 1898 ja vuonna 1902 omistajaksi tuli kreivi Georgi Ribeaupierre.
Savitaipaleen kunta osti huvilan vuonna 1911, ja rakennus toimi kouluna vuoteen 1970.
Sodan aikana huvilaa käytettiin muun muassa salaisten venäläisten viestikoodien purkamiskeskuksena.
Vuosina 1985-87 huvila toimi ravintola Ruhtinaanmajana ja sittemmin tilausravintolana.
Vuodesta 1998 alkaen huvila on ollut yksityisomistuksessa. Kesällä 2007 huvilassa avautui puoti-kahvila Äiti Ruusunen.
KUVATEKSTI
SEPPO RAUTIOVAARA
Kotiseutuneuvos Pertti Jurvanen ja Partakosken historiaan perehtynyt Tuomo Mäkelä kertoivat vuonna 1910 kuolleen ruhtinaan myöhempien vaiheiden jääneen Savitaipaleella pimentoon.
Vanhasta puistosta avautuvat jälleen huikaisevat näkymät Saimaalle.